rating rating svg icon facebook facebook svg icon googleplus googleplus svg icon instagram instagram svg icon mail mail svg icon twitter twitter svg icon feed feed svg icon

Laulupiirtämisen taikuutta

LAULUPIIRTÄMISEN TAIKUUTTA SEKÄ OSALLISUUDEN JA ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA

(Julkaistu 18.5.2018)

Ryhmä lapsia on asettunut ison, lattiaan teipatun paperialueen äärelle. Ilmassa on odotusta ja innostusta. – Tänään mä aion piirtää maailman pisimmän madon, näin pitkän, suunnittelee yksi lapsista ja pyörittää hurjalla vauhdilla etusormeaan ilmassa sinne tänne. – Onpa pitkä mato ja vauhdikas Laulava Kynä sinulla, nauraa ryhmän aikuinen ja ehdottaa, että kaikki muutkin taikoisivat etusormensa Laulaviksi Kyniksi: Ravistus… Kutitus… Paketti… Puhallus… Kaikki osaavat jo taikaloitsun ulkoa ja lopulta kaikilla on etusormet taiottuina laulamaan ja piirtämään. On alkamassa laulupiirtämisen tuokio ja aiheena on kevät ja keväisen luonnon havainnointi.

Ennen kuin lapset pääsevät piirtämään paperille, lähdetään tottuneesti piirtämään ilmaan – niinpä tietysti, sillä etusormet on tätä varten taiottu kyniksi. Ulkona on kaunis auringonpaiste, joten ilmaan piirretään isot auringot säteineen. Aurinko, aurinko valoa tuot. Säteilläs, säteilläs lämpöä suot. Joku näkee ikkunasta muutaman pilvenhattaran. Pumpula puff, pampula paff, pumpula pilvenhattara hah! Sadettakin on saatu kevään mittaan niin, että kuravellin kokkaamiseen on jo melkein kyllästytty. Sadepisaroita ”piirretäänkin” pienillä sormilla hellästi kaverin selkään. Tip-tip-tip-tip tipottelee, rip-rip-rip-rip ripottelee… Jotain lasta vähän naurattaa ja kutittaa.

Kukkia vastakkain

Pohditaan yhdessä, minkälaisia asioita tarvitaan, jotta kasvit alkaisivat keväällä kasvaa ja vihertää. No lämpöä ja aurinkoa sekä sadetta ainakin. Lapset saavat valita haluamansa väriliidun ja pian koko porukka laulupiirtää isot auringot yhteiselle paperille. Piirretään vielä uudestaan, omaa kuvaa vielä vahvistaen. Mukana piirtää avustajan tukemana myös kehitysvammainen lapsi, jolle kynään tarttuminen sekä muotojen ja liikeratojen löytäminen on vaikeaa. Yhdessä onnistutaan. – Kato mua, kato mua, osaan värittää!, laulaa yksi lapsista jatkaen jo seuraavaan vaiheeseen. Muut seuraavat perässä. Osa laulaen ja piirtäen, osa kynän käyttöön keskittyen. Kaikki uppoutuneina toimintaan. Ja aikuinen katsoo ja ihailee. – Onpa hienoja ja värikkäitä aurinkoja. Jokainen ihan omanlaisensa. Kyllä kelpaa kevään tulla! Lasketaanpa, kuinka monta aurinkoa me piirrettiin.

Kolmen vartin aikana laulut luovat paperille ison määrän kevään merkkejä – ruohoa, kukkia, västäräkkejä, (jollaisen joku lapsi oli nähnyt kaukaa ja siksi halusi piirtää sen ihan pienenä pisteenä), niitä maailman pisimpiä matoja ja jopa koiran kakkakikkareita, joita oli juuri edellisenä päivänä pesty jonkun lapsen kumisaappaasta. Mullan – eli paperin – alta tunnustellaan myös lisää matoja, joita aikuinen on askarrellut kartongista ja piilottanut ennen tuokion alkua. Etsin ja löydän kastematoja… Kun mä madon löydän, sen esille väritän… Kun jokainen on löytänyt ja värittänyt oman matonsa, lähtee käyntiin pieni Matoräppi, johon jokainen saa keksiä madolleen nimen ja jonkin ominaisuuden: Möm-mö Ma-to on has-su. Mii-na Ma-to on vik-ke-lä… Räppi säestetään tavurytmissä soivin kehosoittimin. Liikkuakin saa.

Matojen sielunelämään perehtymisen jälkeen aikuinen laulupiirtää paperin keskelle ison kiven. Yhdessä se koristellaan sammalpeitteellä. Pärekorista lentelee jokaiselle oma leppäkerttu, jonka pilkut ovat jostain syystä talven aikana kadonneet. Onpas hassua! Leppäkerttu ilman pilkkuja… Autetaanko Kerttua, autetaanko Kerttua? Piirretäänkö sille pilkkuja? Joo! Ja jokainen alkaa piirtää omalle kertulleen mustalla tussilla pilkkuja. Lopuksi lasketaan jokaisen leppäkertun pilkut. Moni osaa jo laskea, muutamia autetaan. Lopuksi leppikset lentävät ison kiven juureen puurolounaalle ja päivälevolle. Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen… – Alkaa olla meidänkin aika pikkuhiljaa lopetella ja lähteä syömään ja päikkäreille. On aika lopettaa ja sanoa hei vaan!…

Tärkeintä on yhteinen matka, ei lopputuotos

Etanoiden väritystä

Edellä kerrottu on eräästä 4-5-vuotiaiden integroidusta päiväkotiryhmästä, jossa on myös useita erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Tuokio on varsin tyypillinen esimerkki laulupiirtäen toteutetusta opetustuokiosta, jossa piirtämislaulut ja paperille, ilmaan tai kaverin selkään syntyvät kuvat kietoutuvat osaksi erilaisia opetussisältöjä ja oppimisen alueita. Toiminnan ytimenä on laulaen tuettu ja sanoitettu kuvan tekeminen, mutta siihen kytkeytyvät niin erilaiset menetelmälliset työtavat kuin myös tarinallisuus, liike ja kehollisuus sekä erilaiset toiminnalliset prosessit ja oppisisällöt.

Laulupiirtäminen voi toimia toiminnallisena punaisena lankana tuokiossa, jossa yhtä lailla havainnoidaan keväisen luonnon heräämistä kuin myös harjoitellaan erilaisia taitoja – myönteistä kosketusta, yhdessä toimimista, laskemista, värien tunnistamista, kynäotetta ja muotojen hahmottamista, kielellisiä käsitteitä, keskiviivan ylitystä, toiminnanohjausta… Vaikka laulupiirrettäessä on tärkeää pysähtyä ihailemaan ihanan erilaisia (erityispaino sanalla erilaisia) tuotoksia, tärkeintä on kuitenkin yhteinen matka ja prosessi sitä kohti. Tämän oivaltaminen hälventää usein osallistumisen ja kuvan tekemisen pelkoja sekä auttaa nauttimaan hetkestä, kynän kuvallisesta tanssista ja musiikillisesta ilosta.

Laulupiirtämisessä on taikaa – mutta miksi?

Menetelmäkehittäjän ominaisuudessa minulla on ollut suuri ilo päästä keskustelemaan satojen laulupiirtäjien – lastentarhanopettajien, musiikkipedagogien, puheterapeuttien, erityisopettajien jne. – kanssa sekä kuulemaan erilaisia kokemuksia laulupiirtämisen avulla oppimisesta ja onnistumisesta. Laulupiirtämisen kokemuksia on kerätty jonkin verran myös erilaisisten opinnäytetöiden yhteydessä. Kokemusten mukaan menetelmällä on ollut merkittävä vaikutus mm. lasten sitoutumiseen ja tarkkaavuuden suuntaamiseen yhteiseen toimintaan, ryhmädynaamiikkaan, häiriökäyttäytymisen vähentymiseen ja ilmaisun rohkeuteen opetustuokioissa. Menetelmästä on saatu erinomaisia tuloksia myös kuntouttavassa toiminnassa – laulupiirtämisestä on saatu apua mm. kielellisiin taitoihin ja puheentuottoon, selektiiviseen mutismiin, tuntoaistin yliherkkyyteen, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöön sekä vuorovaikutuksen ja kommunikaation haasteisiin. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Salla Sutinen toteaa laulupiirtämisestä seuraavaa: ”On hienoa, että laulupiirtämiseen voivat osallistua myös lapset, joilla on haasteita osallistua muuhun yhteiseen toimintaan ja ilmaista itseään. Erityisesti näiden lasten kohdalla nähdään paljon onnistumisen kokemuksia, koska menetelmässä ei ole oikeaa tuotosta. Laulupiirtämisessä on taikaa!”

Olemme yhdessä menetelmäkäyttäjien kanssa pohtineet usein, missä piilee se taikuus, joka saa lapsen laulupiirrettäessä keskittymään ja sitoutumaan yhteiseen toimintaan. Vastaukset tuntuvat löytyvän toistuvasti musiikin ja monitaiteisen työskentelytavan ominaispiirteistä. Musiikissa ja taiteen tekemisessä on taikaa, joka tuo hetkeen iloa ja riemua, leikkiä ja tanssia, mutta myös turvaa, rytmiä ja struktuuria. Nämä yhdistettynä siihen, että myös lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa toiminnan kulkuun, saavat parhaimmillaan yhdessä aikaan flowtilan, jossa sitoutuminen ja uuden omaksumiskyky ovat korkealla. Olen koonnut alle muutamia selkeitä esiin nousevia havaintoja omiin sekä menetelmää käyttävien ammattilaisten kokemuksiin pohjautuen. Monet havainnoista pitävät paikkansa yhtä lailla kaikessa muussakin musiikkipainotteisessa toiminnassa.

Musiikki toimii tunteiden tasolla

Sanonta ”siitä mihin sanat loppuvat, alkaa musiikki” tuntuu pitävän paikkansa laulupiirtämisessäkin. Musiikki välittää ja herättää tunteita, lohduttaa, innostaa tai rauhoittaa. Se saa aistit valpastumaan ja sen avulla on helppo synnyttää vuorovaikutusta ja kommunikoida – ihan sanattomastikin. Vaikka laulupiirtämisessä on keskeisessä roolissa kuvallisen toiminnan sanoittaminen laulun sanoin, on toiminnan musiikillisella luonteella aivan erityinen taianomainen vaikutus. Musiikki rauhoittaa lasta, jolla selkään kosketus ja piirtäminen tuntuisi muuten pahalta. Musiikillinen rytmi ja tunnelma auttavat motorisesti heikompaa lasta ohjaamaan kynäänsä oikeille liikeradoille. Musiikki tuo toimintaan iloa ja riemua, joka hitsaa niin ryhmää kuin aisteja yhteiseen toimintaan ja yhteisen jaetun kokemuksen äärelle.

Laulu ohjaa toimintaa ja antaa onnistumisen kokemuksia

Laululla on oma musiikillinen muotonsa. Useammin kuin kerran kuultuna tiedetään jo valmiiksi, että se alkaa tietyllä tavalla, kulkee tiettyä reittiä ja päättyykin aikanaan. Sillä on tutulla tavalla toistuva melodia, rytmi ja rakenne sekä sanat, jotka laulupiirtämisessä rakentuvat kuvaksi tai tukevat kuvallista toimintaa. Laulun loihtima kuva ja sen avulla saatu onnistumisen kokemus ovat merkittävä osa laulupiirtämisen taikuutta – kerta toisensa jälkeen.

Laulut strukturoivat luontevasti koko tuokiota. Tuttu alkulaulu helpottaa alkuun, piirroslaulut pysäyttävät aina hetkeksi tietyn asian ja kuvan äärelle. Myös muuta toimintaa on kiva rytmittää ja tukea laulaen. Vaikkapa saksilla leikkaamista, kynien keräämistä tai siirtymää paperilla paikasta toiseen. Laulussa on luonnostaan usein paljon toistoa ja toisto tekee asioita pikku hiljaa tutuiksi, mikä edesauttaa toiminnan ennakoitavuutta. Erityisesti lapsilla, joilla on toiminnanohjauksen haasteita, keskittymisvaikeutta tai erilaisista syistä johtuvaa turvattomuuden tunnetta, musiikillinen struktuuri ja sen toistuvuus tuovat turvallisuuden tunnetta ja helpottavat osallistumista toimintaan. Tuokion loppumista ja siirtymistä seuraavaan toimintaan ennakoi vaikkapa niin ikään tuttu lopetuslaulu.

Laulu ja kuva tukevat kielen ymmärtämistä ja tuottamista

Kielelliset haasteet ovat tuttuja lähes jokaisessa varhaiskasvatusryhmässä aiheuttaen mm. levottomuutta, keskittymisvaikeutta ja häiriökäyttäytymistä. Lapsi, jolla on kielellisiä haasteita, voi myös vetäytyä kuoreensa ja tuntea huonommuutta. Toimintaan on vaikea osallistua, jos ei ymmärrä, minkä äärellä ollaan ja mitä tehdään.

Laulu on ylivertainen työväline kielen oppimiselle – niin ymmärtämiselle kuin myös tuottamiselle. Laulupiirtämisessä laulun myötä syntyvä kuva tukee myös omalta osaltaan ymmärtämistä kytkien sanat visuaalisesti konkretiaan. Vaikka yhteistä kieltä ei vielä olisikaan, laulun ja piirtämisen avulla voi olla helppo osallistua.

Laulu rytmittää kieltä, tavuttaa ja tarjoilee sanoja sopivan suuruisina makupaloina toistojen ja riimien helpottaessa sanojen muistamista ja hahmottamista. Musiikillinen melodia, tunnelma ja rakenne luovat oman kontekstuaalisen pohjansa sanoille. Laulu helpottaa myös kielen tuottamista. Se aktivoi eri aivoalueita ja vie ajatuksia pois tylsästä harjoittelusta.

Piirretty kuva tekee käsitteitä ja laulunsanoja näkyväksi sekä auttaa kommunikoinnissa. Kuvista rakentuu helposti kokonainen tarina tai havaintomateriaali, joka innostaa kielelliseen vuorovaikutukseen. Myös ihan jo pelkästään fyysisellä kynällisellä toiminnalla uskotaan olevan puheentuottoa ja kielellistä rytmiä sekä aivoja ja aisteja stimuloiva vaikutus.

Piirtämislaulu antaa luvan mallittaa

Siveltimellä selkään

Lapsi tarvitsee mallia kaikkeen oppimiseen – olipa sitten kyse tunnetaidoista, kielellisistä taidoista, soittotaidosta tai kynän käytöstä. Kuvalliseen ilmaisuun ja piirrosten mallittamiseen kohdistuu joskus ammattilaistenkin keskuudessa pelkoa siitä, että kuvien mallittaminen tappaisi lapsen kuvataiteellista luovuutta. Toisaalta ymmärretään kyllä, että esimerkiksi kirjainten piirtämiseen tarvitaan selkeää mallia, peräti tarkkoine viivajärjestyksineen ja liikesuuntineen. Näiden kahden ajatuksen väliin jää iso harmaa alue, joka saattaa aiheuttaa hallaa erityisesti niille lapsille, joilla ei ole omasta takaa taitoja hahmottaa muotoja ja rakennella niistä erilaisia kuvia.

Laulupiirtämisen on koettu antavan aikuiselle ”luvan” mallittaa piirroksia. Tai aikuinen ikään kuin taikoo laulun tarkoittaman kuvan paperille kynän tanssiessa laulun tahdissa. Tämähän on ihan eri asia kuin mallittaminen, eikö? Sama malli voi toistua kerrasta toiseen tai sitä voi varioida, myös lapset voivat toimia mallittajina. Ja tärkeää on, että jokainen voi mallista riippumatta toteuttaa omia kuviaan ihan omalla tavallaan. Yhtä kaikki, laulun ja kuvallisen mallin avulla lapsi saa helppoja onnistumisen kokemuksia sekä palikoita kuvallisten palapelien rakenteluun, pikku hiljaa myös omaan luovaan ilmaisuun.

Laulupiirtämisen rumankaunis estetiikka hyväksyy jokaisen kädenjäljen

Kuten jo ylempänä tuli todettua, yhteinen matka kohti määränpäätä on laulupiirtämisessä ehdottomasti tärkeämpää kuin itse visuaalinen lopputulos, vaikka toiminnan keskiössä onkin kuvien piirtäminen. Pinterest-faneille laulupiirtämisen estetiikkakäsitys saattaa ehkä nostattaa jopa karvat pystyyn, sillä samalla paperilla saattaa seikkailla metsäpolkujen verkosto, kaksin käsin piirretyt isot puut, etanat, madot, metsäseikkailun aiheuttama jännityssykkyrä ja lähes myrskylukemiin noussut tuulenpuuska.

Vaikka lasten tuotosten ihailu on myös tärkeä osa laulupiirtämistä, on kynällisen toiminnan luonne enemmän toiminnallista dokumentaatiota ja reagointia tapahtumiin kuin kuvataidetoimintaa – ainakin noin perinteisesti ajatellen. Omia kynätaitojaan epäilevä lapsi on usein helpottunut, kun huomaa, että oma kädenjälki onkin ihan riittävä laulupiirtämiseen. Oivalluksesta seuraa onnistumisen kokemus ja altistuminen uuden oppimiselle. ”Rumankauneuden” oivaltaminen saattaa vapauttaa aikuisenkin liiasta estetiikan tavoittelusta läsnäolevaan ja heittäytyvään työskentelyyn lasten kanssa.

Laulu jekuttaa piirtämään, piirtäminen huijaa laulamaan

Erilaisissa lapsiryhmissä on aina niitä, joita on vaikea houkutella laulamaan. Ja sitten niitä toisia, joita ei meinaa saada pöydän ääreen piirtämään. Ja tietty niitä, jotka eivät innostu kummastakaan… Monet laulupiirtämistä työssään käyttävät ovat todenneet, että laulupiirtämisessä lapset kuin huomaamattaan alkavat tehdä sellaistakin, mistä tavallisesti kieltäytyvät. Vaikka lapsi laulupiirtäessään saattaa ensin keskittyä vain piirtämiseen laulun toimiessa taustalla tukena, pikku hiljaa sanat alkavat tulla suusta aivan huomaamatta. Kohta ollaan jo laulun lumoissa. Kynäkieltäytyjien on huomattu puolestaan lähes ”sukeltavan paperin uumeniin” ja uppoutuvan kuvan tekemiseen, kun laulu ohjaa tekemistä ja pistää kynän laulamaan ja tanssimaan.

Monet aikuiset, joille joko laulaminen tai piirtäminen – tai kumpikin – on itselle haastavaa, ovat myös todenneet, että laulupiirtäessään he ikään kuin unohtavat itsekin laulavansa tai piirtävänsä. Tämä ”positiivinen unohtaminen” saa aikaan sen, että he ovat kokeneet olevansa laulupiirtäessään itselleen näissä taideilmaisun muodoissa jollain tavalla armollisempia.

Läsnäoleva aikuinen taidelähtöisen toiminnan kivijalkana

Tuosta edellä mainitusta aikuisten omakohtaisesta kokemuksesta teen aasinsillan tähän viimeiseen havaintooni erilaisista tekijöistä, jotka muiden muassa laulupiirtämisessä (sekä myös monessa muussa musiikki- ja taidepainotteisessa toiminnassa) vaikuttavat lasten sitoutumiseen ja joskus jopa ”taianomaiseen” uppoutumiseen. Tuo havainto on aikuinen sekä aikuisen rooli läsnäolevana, kuuntelevana, lapsista innostuvana ja lapsia innostavana roolimallina. Jokaisen lapsen erityisenä ja ainutlaatuisena toiminnassa huomioivana. Heittäytyvänä ja rohkeasti tekevänä ja osaavana – epäonnistumisen mahdollisuuksista piittaamatta. Mikään musiikillinen, taiteellinen tai muukaan pedagoginen toiminta ei taio lapsiin innostuksen siementä ilman aikuisen omaa sitoutumista, heittäytymistä ja mallia.

Minna Lappalainen kouluttamassa FiSME:n mukapäivillä

Edellä esitettyjen havaintojen valossa sekä musiikki- ja taidepainotteisen toiminnan hyvinvointivaikutuksiin uskoen toivon hartaasti, että kaikenlainen musiikki- ja taidepainotteinen työskentely integroituisivat uuden opsin hengessä yhä kiinteämmäksi ja systemaattisemmaksi osaksi pedagogista ja kuntouttavaa toimintaa. Tämä vaatisi luonnollisesti myös taidepainotteisten sisältöjen ja menetelmien lisäämistä kasvatusalan ammatillisissa opinnoissa, täydennyskoulutusta sekä moniammatillista yhteistyötä.

Minna Lappalainen
Laulau Oy

Lisätietoa Laulupiirtämisen® menetelmästä www.laulau.fi