Kun pakollinen muuttuu merkitykselliseksi – mitä
lukiolaiset kertovat musiikintunneista?
Eeva Siljamäki, MuT tutkijatohtori, Koneen säätiö / Jyväskylän yliopisto
Mitä pakollinen musiikintunti merkitsee lukiolaiselle – vapauden hetki vai turha pakko?
Tutkimushanke haastaa ajatuksen, että musiikin arvo koulussa mitataan oppimistuloksilla.
Merkitys syntyy pikemminkin kokemuksista – turvallisuudesta, kuulumisesta ja
mahdollisuudesta toimia omilla ehdoilla. Kun nämä ehdot täyttyvät, pakollinen musiikintunti
voi muuttua tilaksi, jossa oppiminen ja hyvinvointi kietoutuvat yhteen.
Pakollinen musiikinopetus jakaa mielipiteitä lukiolaisten kesken. Toiselle se on “täydellistä
kidutusta”, toiselle “luova hengähdys”. Tätä ristiriitaa tutkimme osana Koneen Säätiön
rahoittamaa hanketta Improvisaatio muutosvoimana kohti turvallisempaa ja
yhdenvertaisempaa kouluyhteisöä, joka tarkastelee, miten koulun musiikinopetus voi
tukea oppilaiden kokemaa turvallisuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Suomalaisten nuorten hyvinvointi on heikentynyt (THL, 2025), ja koulutuksen yhteisölliset
rakenteet ovat samalla haurastuneet (Välijärvi, 2019). Koulun tehtävänä on kuitenkin
rakentaa yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä – ja musiikinopetus voi olla tässä tehtävässä
yllättävän vahva voimavara.
Mitä musiikinopetus mahdollistaa?
Tutkimusaineisto koostui yhden eteläsuomalaisen lukion pakollisen musiikinkurssin
kyselyistä, ryhmähaastatteluista ja havainnoista. Tulokset paljastavat, että
musiikinopetuksen merkitykset eivät rajaudu oppimiseen tai osaamiseen, vaan liittyvät
ennen kaikkea turvallisuuteen, kuulumiseen ja vapauteen.
Musiikinluokka näyttäytyy monelle oppilaalle “rentouttavana ja tuomitsemattomana tilana”,
jossa saa “pienen hengähdyksen raskaampien aineiden keskellä”. Tämä resonoi sosiologi
Tia DeNoran (2013) ajatuksen kanssa musiikista suojapaikkana – asylumina – jossa voi
hetkeksi levätä koulun vaatimuksilta. Turvallisuuden tunne ei ole oppimisen vastakohta,
vaan sen ehto (Jääskelä ym., 2020): ilman kokemusta psykologisesta turvasta ei synny
luovaa riskiä tai halua tulla näkyväksi.
Kuulumisen ja yhdessä tekemisen voima
Oppilaiden kertomuksissa toistuvat sanat yhdessä, ystävät ja me. Yhteismusisoinnin
tuottama tahdistumisen tunne – se hetki, kun kaikki soittavat samaan tahtiin – kuvattiin usein
musisoimisen tai koko musiikintunnin parhaaksi hetkeksi.
Pienet virheet eivät niinkään horjuta yksilön osaamisen tunnetta, vaan kuulumisen
kokemusta: “Kun mokaa, jää pois kyydistä ja ulkopuoliseksi.” Tämä tuo esiin sen, että
musiikillinen yhteys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota
muut oppiaineet harvoin tavoittavat.
Pakon ja vapauden välinen jännite
Lukio-opetuksen rakenteissa musiikin kurssi on kaikille pakollinen. Tämä pakollisuus herätti
aineistossa sekä turhautumista että kiitollisuutta. Kun oppilailla oli mahdollisuus tehdä
valintoja – esimerkiksi soittaa haluamaansa soitinta tai työskennellä omaan tahtiin – he
kuvasivat opetuksen merkitykselliseksi ja motivoivaksi.
Samaan aikaan osa oppilaista koki kurssin etäiseksi: “Olin siellä rivissä muiden takana.”
Näissä kertomuksissa kuuluu viesti, ei välinpitämättömyyttä, vaan kutsu opettajalle
tarkastella, miten osallistumattomuus voi olla toimijuuden muoto. Jos oppilas ei löydä
omaa paikkaansa musiikillisessa yhteisössä, kyse ei välttämättä ole asenteesta, vaan siitä,
ettei pedagoginen ympäristö vielä resonoi hänen elämismaailmansa kanssa.
Mitä tämä kertoo musiikkikasvatuksesta?
Tulokset korostavat, että musiikinopetuksen hyvinvointivaikutukset (ks. MacDonald, 2013)
eivät synny itsestään. Turvallinen, saavutettava ja yhteisöllinen oppimisympäristö on luotava
tietoisesti. Musiikinopettajan sensitiivisyys (Huhtinen-HIldén & PItt, 2018) – kyky nähdä,
miten jokainen oppilas rakentaa omaa “käytännön ekologiaansa” (Jackson & Barnett, 2020)
tilassa, suhteissa ja toiminnassa – on tässä keskeistä.
Musiikin tunnit eivät ole vain paikka harjoitella sointuja tai rytmejä, vaan tila, jossa
rakennetaan yhteyttä, toimijuutta ja mahdollisuutta tulla kuulluksi. Kun nämä ehdot
toteutuvat, pakollinenkin oppiaine voi olla merkityksellinen – jopa elämää kannatteleva
kokemukseksi.
Kutsu keskusteluun
Musiikinopetuksen merkitys ei löydy teknisestä osaamisesta tai soittamisen taidosta, vaan
siitä, miten oppilaat voivat kokea yhteyttä ja olla mukana omalla tavallaan ja ehdoillaan.
Miten sinä musiikinopettajana rakennat oppilaille mahdollisuuksia turvallisuuteen,
kuulumiseen ja omaan tapaan olla mukana? Kerro kokemuksistasi ja jatketaan keskustelua
siitä, miten pakollinen voi muuttua merkitykselliseksi.
Tämä tutkimus on osa laajempaa kehittämistyötä, jossa etsitään keinoja tehdä kouluista
turvallisempia ja yhdenvertaisempia yhteisöjä taiteen keinoin.
Lisätietoa hankkeesta:
Vastuullinen tutkija: eeva.k.siljamaki@jyu.fi
Hankkeen verkkosivu: https://koneensaatio.fi/hanke/improvisaatio-muutosvoimana-kohti-
turvallisempaa-ja-yhdenvertaisempaa-kouluyhteisoa/
Lähteitä:
Braun, V., & Clarke, V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research
in Psychology, 3(2), 77–101. https://doi.org/10.1191/1478088706qp063o
DeNora, T. (2013). Music Asylums: Wellbeing through Music in Everyday Life. Ashgate.
Huhtinen-Hildén, L., & Pitt, J. (2018). The art of professional sensitivity in learning and
teaching: Towards a culture of compassionate pedagogy. Research Studies in Music
Education, 40(1), 71–84. https://doi.org/10.1177/1321103X17709186
Jackson, N., & Barnett, R. (Eds.). (2020). Ecologies for Learning and Practice: Emerging
Ideas, Sightings, and Possibilities. Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-
32216-7
Jääskelä, P., Poikkeus, A.-M., Vasalampi, K., & Rasku-Puttonen, H. (2020). Meaningful
agency for learning: The role of perceived competence, autonomy and relatedness in
students’ agency. Scandinavian Journal of Educational Research, 64(6), 882–897.
https://doi.org/10.1080/00313831.2019.1623310
MacDonald, R. A. R. (2013). Music, health, and well-being: A review. International Journal of
Qualitative Studies on Health and Well-being, 8(1), 20635.
https://doi.org/10.3402/qhw.v8i0.20635
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2025). Kouluterveyskysely 2025: Tuloksia ja
kehityssuuntia. THL. https://thl.fi
Välijärvi, J. (2019). Koulutuksen ja hyvinvoinnin suhteet: Näkökulmia suomalaisen koulun
haasteisiin. Jyväskylän yliopisto.
Eeva Siljamäki on musiikkikasvattaja ja tutkijatohtori, joka tutkii taiteen ja luovuuden mahdollisuuksia yhteisöjen ja oppimisen kehittämisessä. Hän rakentaa käytäntöjä, jotka vahvistavat yhteyttä ja hyvinvointia. www.eevasiljamaki.com
(Eevan kuva: Eeva Anundi)
