Workshoppeja neljän mantereen maailmanmatkalla
Minun ja kolmen tyttäreni haave isosta maailmanmatkasta alkoi kesällä 2014, Irlannin takamaita kolutessamme. Tutustumme tuolloin amerikkalaispariskuntaan, joka oli juuri aloittanut vuoden kestävän maailmanympärysmatkan. Kuuntelimme silmät loistaen – ja päätimme, että meidän perhekin tekee pitkän maailmanmatkan, jonka aikana teemme vapaaehtoistyötä erityisesti musiikki- ja draamaworkshoppien muodossa. Varsin luonteva maailmanmatkan ydin meidän perheelle, sillä olemme kaikki hurahtaneet musiikkiin, ilmaisutaitoon ja maailmanparannukseen.
Koska John Lennonin laulu Imagine on aina ollut minulle tärkeä, päätin puhua workshopeissa tuon laulun sanomasta sekä laulattaa ja videoida laulua – ja teettää matkan jälkeen noista videopätkistä koosteen. Linkki: Imagine World Tour video.
Aloitimme puolivuotisen, 16 maata ja neljä mannerta käsittäneen UnelMatkaksi ristimämme maailmanmatkan heinäkuussa 2016. Matkamme kulki reittiä Afrikka–Aasia–Australia–Oseania–Aasia. Matkamme aikana pidimme seuraavassa kymmenessä maassa yhteensä 23 musiikki- ja draamaworkshoppia: Zimbabwe, Sambia, Namibia, Intia, Australia, Uusi-Seelanti, Fidzi, Kiina, Vietnam ja Kambodza.
Workshoppien olosuhteet olivat moninaiset; pidimme workshoppeja pikkuriikkisen fidziläissaaren rantahiekalla Tyynenmeren kimmeltäessä siinä ihan vieressä, tunkkaisen intialaisen yläasteen uumenissa, namibialaisen slummialueen pölyävällä aukiolla kuuman auringon alla, uutuuttaan kiiltävän pekingiläisen yksityiskoulun ilmastointilaitteen hurinan säestyksellä. Myös ryhmien koko (15-50 hlöä), osallistujien ikä (5-60 v), englanninkielentaito, aktiivisuustaso sekä laulutaito vaihtelivat todella paljon.
Ensimmäisen ja pisimmän, neliviikkoisen workshopin pidimme Zimbabwen pääkaupungin Hararen laitamilla Dziwarasekwan slummialueella, Dzikwa Center -vapaa-ajankeskuksessa. Dzikwa Center auttaa erityisesti koulunkäyntiin liittyvissä asioissa niitä lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat ovat kuolleet aidsiin. Dzikwan avun piirissä on tätänykyä peräti 400 lasta, joista yksi, yhdeksänvuotias Makanaka on nyt meidän perheemme ikioma kummityttö. Dzikwan toiminta on on laajaa ja ansiokasta – siellä toimii mm. mainio nuorisokuoro, jota harjoitutin heinäkuun ajan.
Huomasin jälleen kerran samat asiat, jotka olen aiemminkin todennut Afrikassa pitämissäni workshopeissa: draamaleikit saavat afrikkalaisnuoret ihan liekkeihin, äänenmuodostusharjoitukset tehdään ihan tosissaan, nuotinmukainen laulaminen on heille toissijaista, tärkeintä on heittäytyminen ja hyvä energia. Valmiita lisästemmoja on turha opettaa, koska kuorolaiset keksivät niitä kuitenkin itse. Mietinnän aihetta meille suomalaisille. Dzikwa-kuukautemme lopussa äänitimme ja kuvasimme DVD:lle mm. Finlandian, En etsi valtaa loistoa sekä Maamme-laulun – joka näytettiin Presidentti Niinistölle viime itsenäisyyspäivänä. Linkki: Dzikwa Choirin Maamme-laulu.
Kooltaan pienimmän, energisimmän, iloisimman ja laulutaidoiltaan haastavimman ryhmän kohtasimme New Delhissä. Matkamme Intian-osuuden järjestäjä halusi meidän pitävän workshopin lapsilleen sekä perheensä serkuille ja pikkuserkuille. Tämä Sejwalin perhe oli niin jännittynyt workshopista, että eräs porukan pienimmistä oksensi kesken videopätkän nauhoitusta. Yritin turhaan saada tuota innostunutta porukkaa laulamaan edes palan laulusta oikein, mutta lopulta oli pakko luovuttaa – niinpä tämä ryhmä ei laula, vaan räppää Imagine-videolla.
Viimeisen workshopeistamme pidimme Kambodzassa Siem Reapin kaupungissa, maailman turistikohteiden ykköseksi rankatun Angkor Watin temppelialueen tuntumassa. Pidimme workshopin uusiseelantilaisen hyväntekijän Sue Thompsonin rakennuttaman Kitchen of Hope –avokeittiön vieressä, Kambodzan karmean lähihistorian aikaisella killing fieldillä – jouluaattona. Tuo jouluaatto oli todella ikimuistoinen: rutiköyhät, langanlaihat, englanninkielentaidottomat lapset lauloivat oman Imagine-pätkänsä sillä nurmikentällä, jolla hirmuhallitsija Pol Pot vain muutama vuosikymmen sitten murhautti miljoonia kansalaisiaan.
Mitä workshopeista jäi käteen? Vankka usko siihen, että ihmiset ovat aivan samanlaisia joka puolella maailmaa. Puhuin kaikkien workshoppien yhteydessä – joskus tulkin välityksellä – sukupuolten, kansojen ja uskontojen tasa-arvosta, rauhasta, hyväksymisestä, toivosta, oikeudesta parempaan elämään. Kaikki reagoivat samalla lailla: toivo syttyi ihmisten, niin pienten kuin suurten, silmiin, joka ikinen lauloi Imaginea suoraan sydämestä, uskoen parempaan maailmaan.
You may say I´m a dreamer, but I´m not the only one
I hope someday you´ll join us and the world will be as one
Hanne Orrenmaa
Musiikin maisteri, musiikin lehtori, draamakasvattaja, kuoronjohtaja, freelance-journalisti, hyväntekeväisyysjärjestö Anna Hyvän Kasvaa ry:n puheenjohtaja.
Blogeja UnelMatkalta:
unelmatka.blogspot.fi
unelmatka.wordpress.com
