Musiikkikasvatus yliopistojen rakennemuutoksen kohteena
Oulun musiikkikasvatus vältti täpärästi giljotiin, kun Oulun yliopiston hallitus päätti olla esittämättä Opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM) musiikkikasvatuksen pääaineen lakkautusta koulutusvalikoimastaan.
OKM johtaa hallitusohjelman mukaista rakenteellisen kehittämisen kärkihanketta, jolla pyritään kohti vahvasti profiloituneita korkeakouluja ja korkeakoulutuksen eriytettyä kansallista työnjakoa. Ministeriö kannustaa korkeakouluja rakenteelliseen kehittämiseen jakamalla strategiarahaa palkkioksi. Käytännössä muutos karsii pieniä koulutusaloja. Oulun musiikkikasvatuksen pääaineopintoihin sisäänottomäärä on noin 20 opiskelijaa vuosittain, ja koulutusohjelma oli tilanteeseen sopiva kohde.
Kelpoisia musiikinopettajia kaikille
Opettajankoulutukseen koulutusmäärät perustuvat vahvasti valtakunnalliseen opettajatarpeen arviointiin. Vaikka kaupungistuminen on myös Suomessa tulevaisuuden kehityssuunta, on todettava, että pitkä maa on laajasti asutettu ja jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada opetusta päteviltä opettajilta. Opettajankoulutuksessa onkin erityisen tärkeää tarkastella alueellista kattavuutta.
Keskittämisestä saatavat edut voivat näyttää houkuttelevilta. Kuitenkin Opetushallituksen selvityksen (2014) mukaan suurista aineenopettajaryhmistä huonoin kelpoisuustilanne on musiikissa. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa on vaikeaa saada pätevää opettajaa.
Myös sillä, missä opettajia koulutetaan, on merkitystä. Selvityksen mukaan useimmiten opettajat valmistuttuaan sijoittuvat töihin lähelle opiskelupaikkakuntaansa. Tuntuu kohtuuttomalta ajatella, että koulutuksensa Helsingissä saanut opettaja lähtisi töihin Utsjoelle, vain koska tällöin on mahdollista saada koulutustaan vastaavaa työtä. On siis tarkoituksenmukaista, että musiikin aineenopettajien koulutusvastuu on hajautettu koko maan alueelle Ouluun, Jyväskylään ja Helsinkiin.
Rahan ratkaisut
Yliopiston on tarkoitus tuottaa sivistystä, mutta niin ulkoista kuin sisäistä rahanjakoa määrittävät laajemmat työvoimapoliittiset tarpeet. Rakenteellisen kehittämisen suunta jatkunee vastaavana. Kohteena ovat käytännössä pienet humanistiset kulttuurialat, koska generalistialojen tarpeellisuus on helppo kyseenalaistaa. Ja vaikka julkisen sektorin tarve tukee opettajankoulutusta yleisesti, kohtaa juuri musiikkikasvatus nämä haasteet.
Yliopistouudistuksen myötä ulkopuolisen rahoituksen merkitys on kasvanut, eikä kulttuuriala saati opettajankoulutus ole elinkeinoelämän investointien suosiossa. Tilanne voisi tosin olla toinen, kun luova ajatteluntaito korostuu keskusteltaessa globalisoituvan ja digitaalisoituvan yhteiskunnan osaamistarpeista.
Luovemmat ratkaisut
Oulun yliopiston hallitus haluaa selvittää musiikkikasvatuksen ja musiikin aineenopettajakoulutuksen kehittämistä ja yhteistyömahdollisuuksia. Musiikkikasvatuksen opiskelijat käynnistivät keskuudessaan jo viitisen vuotta sitten yhteistyöprojektin ”Kokonuotti”, jonka tarkoituksena oli verkostoitua maan musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kesken ja pyrkiä yhteisesti kehittämään valtakunnallista musiikkikasvatuksen koulutusta.
Projektin nimissä toteutettiin muun muassa vaihtojakso, jolloin jokaisesta koulutusyksiköstä vieraili edustaja viikon vaihtojakson ajan toisessa koulutusohjelmassa. Tämän vaihtojakson aikana edustaja tarkkaili muun muassa koulutuksen rakennetta, sisältöjä ja toimintaperiaatteita sekä teki havainnoistaan raportin. Raporttien informaatiota hyödynnettiin hyvin käytäntöjen levittämiseen sekä koulutusohjelmien yhtenäistämiseksi ja kehittämiseksi valtakunnallisesti.
Kokonuotin kautta kehittämämme yhteistyömuoto on jatkossakin omiaan edistämään musiikkikasvatuksen kansallista tilaa. Kaikki uudet virkeät ideat ovat tervetulleita – niitä tarvitaan myös rakenteellista kehittämistä mietittäessä. Nyt kannattaa kuulla opiskelijoita!
Julia Petäjä
Fismen hallituksen varajäsen
Suomen musiikkineuvoston nuorisoedustaja
kirjoittaja työskentelee pääsihteerinä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLissa