Pekka Toivanen: ’Ubuntu’ – musiikikasvatusyhteistyötä eteläisessä Afrikassa.
Afrikkalaisessa perinteessä tunnetaan laajalti zulu-kielestä peräisin oleva käsite ‘ubuntu’. ‘Ubuntu’-käsite toimii monen afrikkalaisen alkuperäiskulttuurin henkisenä perustana, ja esiintyy terminä myös monissa muissa afrikkalaisissa kielissä. Sana ja sen merkitys voidaan ymmärtää usealla eri tavalla, kuten: ‘inhimillisyyttä toisille’; ‘olen sitä mitä olen sen kautta mitä sinä olet/mitä me kaikki olemme’; ‘ihminen on ihminen toisten ihmisten kautta’ (xhosa-kielellä ‘Umntu ngumntu ngabanye abantu’). Pohjimmiltaan kyseinen afrikkalainen aforismi korostaa keskinäistä kunnioitusta ja huomioonottamista. Se kuvaa ihmistä olentona joka on ‘olento toisten kanssa’ sekä sitä mitä oleminen ‘olentona toisten kanssa’ tarkoittaa esimerkiksi historiallisessa tai sosiaalisessa mielessä.
Tämä filosofinen perusajatus on ollut vahvasti mukana useamman vuoden ajan Jyväskylän yliopiston ja kuuden afrikkalaisen yliopiston yhteistyöohjelmassa joka kantaa nimeä ‘MECI’ (Music, Education and Cultural Identity). Kyseisellä hankkeella on partneriyliopistoja kaikkiaan neljässä Afrikan maassa (Botswana, Etelä-Afrikka, Kenia ja Zimbabwe), ja kolme partneri-instituutoista ovat etelä-afrikkalaisia. ‘MECI’ on osa Suomen Ulkoministeriön rahoittamaa North South South – hankekokonaisuutta, jonka piiriin kuuluu hyvinkin erilaisia projekteja; metsänhoitoon, kalatalouteen, vesistön suojeluun, terveydenhoitoon jne liittyviä toiminnan muotoja, joissa kaikissa on mukana Suomen virallisen kehitysyhteistyöohjelman edellyttämiä elementtejä (kuten köyhyyden vähentäminen, tasa-arvokysymykset, ihmisoikeuksien parantaminen tai koulutuksen edistäminen).
North South South –‘sateenvarjon’ alla on myös kaksi musiikkiin ja/tai musiikkikasvatukseen liittyvää hanketta, joista ‘MECI’ on nykyisessä muodossaan ollut olemassa vuodesta 2011 alkaen. Yhteistyötä Jyväskylän ja eteläisen Afrikan välillä on ollut jo kauemminkin alkaen aina vuoden 1998 Pretoriassa järjestetystä ISME-konferenssista.
Käytännössä yhteistoiminta on sisältänyt opiskelija- ja opettajavaihtoa Suomesta Afrikkaan ja Afrikasta Suomeen, yhteistä opetus- ja tutkimusyhteistyötä, julkaisutoimintaa, opinnäytteiden arviointeja sekä keskimäärin joka toinen vuosi järjestettäviä yhteisiä intensiivikursseja. Viimemainittuja on tähän mennessä ollut kaikkiaan viisi (jos mukaan lasketaan ‘MECI’-vaihetta edeltäneet yhteistyöhankkeet), kukin kestoltaan noin kymmenen päivää. Intensiivikurssien ohjelma sisältää esitelmiä, työpajoja, tutkimustoimintaa, seminaareja, paneeleja, opetusvierailuja paikallisiin kouluihin – sekä tietenkin konsertteja ja muita musiikillisia aktiviteetteja.
Hankkeemme tämänvuotinen intensiivikurssi järjestettiin Potchefstroomissa, Etelä-Afrikassa 2.3. – 11.3. ja isäntäyliopistona toimi North West University ja sen School of Music. Kurssin osanottajat koostuivat partneriyliopistojen opiskelijoista sekä opetus- ja tutkimushenkilöstöjen edustajista. Jyväskylän edustajistossa oli neljä musiikkikasvatuksen opiskelijaa ja kolme henkilöstöön kuuluvaa:
Vasemmalta: Lauri Myllylä, Tuuli Lehtomäki, Niklas Taanila, Janette Pastuhov (opiskelijat), Erkki Huovinen, Mikko Myllykoski ja kirjoittaja (henkilöstö)
Ennen intensiivikurssin alkua kollegani Mikko Myllykoski ja mina teimme muutaman päivän mittaisen erillisvierailun Botswanan pääkaupunkiin Gaboroneen. Siellä Mikko laati alustavan suunnitelman studioinfrasta University of Botswanan musiikin tutkinto-ohjelmaa varten, ja yhdessä paikallisten kollegoiden kanssa kävimme läpi tulevan musiikin opetussuunnitelman sisältöä.
Kuten aiemmillakin intensiivikursseilla, oli ohjelma tälläkin kertaa hyvin tiivis ja monipuolinen. Kollegani Erkki Huovinen esitelmöi erilaisia tutkimuksen tekemiseen liittyviä menetelmällisiä ja rakenteellisia asioita, sekä teki kurssin aikana kaksi tutkimuskoetta afrikkalaisten osallistujien kanssa. Toinen kokeista liittyi musiikin herättämiin ulkomusiikillisiin assosiaatiomaailmoihin, toinen improvisatorisuuteen. Erkin asiantuntemus ja laadukas esiintyminen herätti ansaittua kiinnostusta myös isäntäyliopiston tutkimushenkilöstön keskuudessa siinä määrin, että hänelle tarjottiin ‘research fellow’-asemaa NWU:ssa. Mikko ja minä pidimme pari demoa musiikkiteknologian käyttömahdollisuuksista maailman eri musiikkikulttuurien opetuksen suhteeen (saimme kurssin ja sitä edeltäneen erillisvierailun aikana työstettyä kaksi opetusvideota jotka molemmat liittyvät intialaisen musiikin joidenkin piirteiden hyödyntämiseen kouluopetuksessa). Mikko esitteli laajemminkin musiikki(kasvatus)teknologian mahdollisuuksia sekä intensiivikurssilaisille että paikallisen yliopiston opiskelijoille. Minun oma opetukseni käsitti muutaman ‘maailmanmusiikkiin’ liittyneen käytäntöpainotteisen työpajan, aiheina mm. erilaiset ‘sekatahtilajirytmikaavat’ plus eurooppalaiset moniääniset kansanlaulutyylit. Näissä työpajoissa sain arvokasta apua omilta opiskelijoiltamme.
Osallistuimme luonnollisesti myös partneriyliopistojen kollegoiden pitämiin työpajoihin (lauluja ja laululeikkejä Botswanasta, ohangla-rumpumusiikkia Keniasta, …) ja esitelmiin (zimbabwelaiset kulttuurifestivaalit, kenialainen hip-hop kulttuuri, musiikkikasvatus Sambiassa, …). Mikko ja minä olimme mukana videopaneelissa jossa käsiteltiin etäopetuksen tilaa ja mahdollisuuksia.
Oman tärkeän osansa intensiivikurssin ohjelmasta muodostivat mahdollisuudet vierailla paikallisissa kouluissa joko seuraamassa opetusta tai toimia itse opettajina. Koulujen oppilaiden ikäryhmät vaihtelivat esikouluikäisistä yläasteikäisiin, ja he saivat vierailujemme kautta jonkin verran kosketusta botswanalaisiin, kenialaisiin ja suomalaisiin lauluihin.
Dr. Priscilla Gitonga (Kenyatta University, Nairobi) opettamassa Hoër Volkskool-oppilaille tunnettua kenialaista laulua ’Jambo’.
Kymmeneen ohjelmalliseen päivään mahtui vielä ‘MECI’-verkostotapaaminen, kuorolaulu- ja kuoronjohtotyöpajoja, isäntäyliopiston ylläpitämän ‘Musikhane’- yhteisömusiikkiprojektin tilaisuuksia sekä konserttitapahtumia. Säännöllisin väliajoin järjestettävän ‘Potchpourri’- konserttisarjan tapahtuma oli sopivasti kurssimme aikana, ja pääsimme nauttimaan School of Musicin henkilökunnan ja opiskelijoiden ‘ei niin vakavalla naamalla’ tehdyistä hienoista musiikkiesityksistä. Viikottaiseen lounasmusiikkikonserttien ohjelmaan pääsimme itsekin vaikuttamaan, ja esitimme mm. version eräästä saamelaisjoiusta käyttäen soittimina neljää afrikkalaista marimbaa ja kahta iPadia. Saman konsertin viimeisenä numerona – yhdessä botswanalaisten, kenialaisten ja joidenkin paikallisten opiskelijoiden kanssa – esitimme suomalaista rappia (minulle henkilökohtaisesti ensimmäinen kerta kun olen julkisesti ollut kyseistä musiikinlajia esittämässä).
Intensiivikurssi ei runsaasta ohjelmastaan huolimatta ollut pelkkää työntekoa. Aikaa jäi myös epäviralliselle kanssakäymiselle ja keskusteluille (‘ubuntu’-hengessä) sekä rentoutumiselle ja muulle yhdessä olemiselle. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut matka, minkä aikana jokainen meistä oppi uutta, hankki uusia kokemuksia ja solmi uusia yhteistyö- ja ystävyyssuhteita.