Musiikkikasvatus oppimisen mahdollisuuksien maailmassa
(Julkaistu 27.4.2018)
Musiikin opettaminen on parhaimmillaan työskentelyä mahdollisuuksien maailmassa. Oppimis- ja opetustilanne muodostuu silloin luovaksi seikkailuksi, jonka kautta yhdessä etsitään reittejä uuden äärelle. Pedagogista lähestymistapaa tällaisessa opetusnäkökulmassa voi kuvata vuorovaikutuksessa navigoimiseksi. Tällä matkalla voidaan tutkia, mitä musiikki voi olla juuri minulle, mitä merkityksiä se voi elämässäni saada. Oppimista ei näinollen arvioida ensisijaisesti taitojen tai tietojen karttumisena, vaan näille tulee hieman erilainen rooli prosessissa.
Musiikillinen osaaminen karttuu monipuolisen musisoinnin myötä tekniseen taitoon liittyvien yksityiskohtien toimiessa työkaluina oppijan omien tavoitteiden saavuttamiseen. Se, mitä on syytä kriittisesti tarkastella, on prosessin laatu, oppimisympäristö, vuorovaikutus ja oppimisen saamat merkitykset oppijan elämän kokonaisuudessa. Uudet opetussuunnitelmien perusteet kuvaavat oppimista ”erottamattomana osana yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista” (ks. esim. Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän OPS-perusteet 2017, 11; ks. myös varhais-, esi – ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet). Tämä on mielestäni se avain, josta käsin pedagogiikkaa on tarkasteltava. Oppijalähtöinen näkökulma edellyttää myös sitä, että hyvää elämää ja yksilönä kasvua ei määritellä ulkoapäin. Myös tämä on sanoitettu opetussuunnitelmien perusteisiin korostamalla oppimisen ilon, opiskelumotivaation, luovan ajattelun sekä oppijan vahvuuksien, potentiaalin ja kiinnostuksen kohteiden huomioimista.
Millaisilla pedagogiikalla tavoitteellisessa musiikin opettamisessa voidaan avata oppimisen ja musiikin mahdollisuuksien maailmaa? Miten musiikin oppimisessa voidaan ottaa huomioon oppijan henkilökohtaisten merkitysten näkökulma? Nämä kysymykset kuvaavat pohdintaa, jota oppijalähtöinen musiikkipedagogiikka tarvitsee muuttuakseen filosofisesta pohdinnasta ja kirjoitetuista suunnitelmista käytännön musiikkikasvatukseksi. Musiikkipedagogin pohdittavaksi tulee tällöin se, miten edistää sellaista oppimista, joka asettuu osaksi elämää ja vuorovaikutusta rakentaen siihen uusia ulottuvuuksia.
Oppijalähtöisyyttä ja sen edellyttämiä pedagogisia valintoja ja polkuja musiikkikasvatuksessa pohditaan toukokuussa julkaistavassa kirjassa Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Olen kirjoittanut tämän oppikirjan yhdessä englantilaisen kollegani Jessica Pittin kanssa. Se on syntynyt tarpeesta luoda siltaa pedagogisen käytännön ja sen taustalla vaikuttavien ilmiöiden, arvojen, teorioiden ja näkökulmien välille.
Musiikin opetustilanteessa elää kokonainen avaruus tunteita, kokemuksia ja vuorovaikutusta, siksi sen ymmärtäminen on keskeisin ammattitaidon osa. Oppijalähtöisestä näkökulmasta katsottuna musiikkikasvattajan ammattitaidon rakentuminen on eräänlainen matka kohti opetustilanteen kokonaisvaltaista ymmärrystä. Jokaisella opiskelijalla on ainutlaatuinen matka kohti omaa erityistä musiikkikasvattajuuttaan, mikä haastaa kouluttajat näkemään vaihtoehtoja ja luomaan oppimisympäristöjä, joissa monenlaiset oppimisen polut ovat mahdollisia. Erilaiset opiskelijat tarvitsevat toisistaan poikkeavia maastoja ammattitaitonsa rakentumisessa. Oppijalähtöisyys kutsuu erityisesti myös kiinnittämään huomiota vahvuuksiin ja löytämään jo opiskeluaikana omia ulottuvuuksia musiikkikasvattajana. Tämä innostava retki ei lopu valmistumiseen, vaan jatkuu koko ammatillisen elämämme ajan aina uusien opetustilanteiden vuorovaikutuksen myötä lisää oivaltaen. Kirjan punaisena lankana toimii jatkuvaan ammatilliseen reflektioon houkuttelu, joka auttaa huomaamaan erilaisia pedagogisia mahdollisuuksia ja tarkastelemaan käytännön taustalla vaikuttavia ilmiöitä, ajatuksia ja arvoja.
Oppijalähtöisyys musiikkikasvatuksessa ei ole uusi asia, vaan usein jo elävää todellisuutta käytännöissämme. Mielestäni on kuitenkin syytä vielä kriittisemmin tarkastella niitä tapoja, joilla oppijalähtöisestä opettamisesta ja oppimisesta puhumme. Tavoitteellisuus on yksi pulmakohta: olemme tottuneet puhumaan opetuksen tavoitteista. Mille oikeastaan silloin asetamme tavoitteita? Opetussuunnitelmien perusteet kehottavat rohkaisemaan oppijaa asettamaan omia oppimistavoitteitaan ja olemaan aktiivinen toimija myös niiden suuntaan pyrkimisessä. Niissä puhutaan myös oppijan omaehtoisen ilmaisun, tulkinnan ja arvottamisen taitojen tukemisesta (ks. esim. TPO laajan oppimäärän OPS-perusteet 2017, 10–11).
Käyttämämme sanavalinnat saattavat kantaa mukanaan sellaisia käsityksiä oppimisesta ja opettamisesta, joita emme edes huomaa. Voidaksemme aidosti tarkastella pedagogiikan kehittämistä yhä oppijalähtöisemmäksi, olen kuvannut musiikin tavoitteellista opettamista oppimismahdollisuuksien avaamisena. Tällä tarkoitan esimerkiksi opetustilanteen lähestymistä niillä monilla mahdollisilla pedagogisilla poluilla, joita tilanteessa voidaan kulkea. Tämä ei tarkoita vapaata uiskentelua, vaan struktuurin ja elävässä pedagogisessa hetkessä syntyvien impulssien yhteen nivomista oppijoille mielekkäällä tavalla.
Oppimisprosessissa tapahtuu paljon sellaista, jota emme opettajina päällepäin näe. Siksi herkkyys on tärkeä työväline. Se mahdollistaa vuorovaikutuksessa kokemiemme tunteiden reflektointia ja asettumista tarvittavaan ei-tietämisen tilaan, jossa opettaja on myös kanssakulkija ja oppija. Kun musiikkikasvatuksen tavoitteena on merkitysten rakentuminen oppimisen ja musiikin maailmassa, olemme ikään kuin avaamassa mahdollisuuksia tähän. Oppimisprosessin etenemiselle on monia vaihtoehtoja ja siinä voidaan astella erilaisia pedagogisia polkuja opetustilanteen vuorovaikutuksessa. Asetamme opettajina tavoitteita omalle toiminnallemme ja oppimisprosessille, emme suoraan oppimisen tuloksille. Oppiminen ei ole suoraa seurausta opettajan toiminnasta, vaan vuorovaikutuksessa syntyvää muutosta ajatuksissa, käsityksissä ja toiminnassa. Oppimisen ilo, oppijan toimijuus ja oppijan oman musiikillisen luovuuden äänet kertovat oppimisen laadusta.
Yhteisen keskustelun avulla voimme rakentaa jaettua ymmärrystä musiikin oppimisen mahdollisuuksista sekä luoda sitä tukevia tapoja puhua ja käsitteellistää asioita. Ilolla olenkin havainnut opetussuunnitelmien perusteiden esiin nostamaa, piristynyttä dialogia musiikin oppimisen ja opettamisen taustalla vaikuttavista arvoista ja käsityksistä. Näin muovaamme musiikkikasvatusta yhteisölliseen ja vuorovaikutukselliseen suuntaa, joka pyrkii löytämään keinoja hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseen myös musiikin oppimisen avulla.
Laura Huhtinen-Hildén, FT, MuM
Musiikkikasvatuksen lehtori, tutkija
Pääainevastaava, varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Näkökulmia oppijalähtöiseen musiikkikasvatukseen
FiSME:n keväinen seminaari 24.5.2018 klo 13.00-16.30
Paikka: Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bulevardi 31, Helsinki. Juhlasali 4 krs.
Tilaisuuden tavoitteena on ymmärtää yhdessä oppijalähtöisyyttä musiikkikasvatuksessa ja keskustella oppijalähtöisestä musiikin opettamisesta erilaisista näkökulmista. Päivän ohjelmassa on mielenkiintoisia puheenvuoroja, innostavaa keskustelua ja kirjan Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways- julkistaminen.
Tilaisuus on suomenkielinen. Tilaisuus on maksuton.
Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet tässä.