rating rating svg icon facebook facebook svg icon googleplus googleplus svg icon instagram instagram svg icon mail mail svg icon twitter twitter svg icon feed feed svg icon

Saavutettavuudesta

Saavutettavuus musiikkioppilaitoksissa uusien opetussuunnitelman perusteiden valossa

(Julkaistu 19.6.2018)

ArtsEqual -tutkimusryhmä julkaisi maaliskuussa toimenpidesuosituksen, jossa suositellaan saavutettavuuden ja esteettömyyden ottamista taiteen perusopetuksen lähtökohdaksi. Se on laadittu yhteistyössä Kulttuuria kaikille -palvelun asiantuntijoiden sekä Taiteen perusopetusliiton jäsenien kanssa.

Suosituksessa nostetaan esiin fyysiseen, taloudelliseen ja pedagogiseen saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä. Toimenpidesuositus on suunnattu kunnille ja oppilaitoksille. Oppilaitoksissa se voi toimia keskustelun pohjana antaen eväitä omien käytäntöjen ja ajatusmallien pohtimiseen ja uudelleen arviointiin saavutettavuuden näkökulmasta.

”Mä sain siitä äänen!”

Musiikkioppilaitosjärjestelmä luotiin aikoinaan yhtenäistämään ja eheyttämään musiikinopetusta Suomessa. Opetus on vahvasti perustunut yksilöopetukseen ja mestari–oppipoika -perinteeseen. Etenkin viime vuosikymmenen aikana opetuskäytäntöjä on kuitenkin kehitetty ja monipuolistettu tutkimusperusteisesti, nykytietoon pohjautuvia toimintatapoja etsien.

Opetusta ohjaavat valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet, jotka nykyään ohjaavat vahvasti oppilaslähtöisyyteen ja täten pedagogisen saavutettavuuden edistämiseen yksilötasolla. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilölliset erot oppimisen tavoissa ovat suuria. Myös oppimista parhaiten tukevat pedagogiset ratkaisut ovat erilaisia eri oppijoille. Kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen onkin todennut, että me kaikki olemme erityisoppilaita. Kun puhutaan opetuksen pedagogisesta saavutettavuudesta, kyse on erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioimisesta ja opetuksen helposta lähestyttävyydestä. Saavutettava opetus tarjoaa mahdollisuuden osallistua yksilön lähtökohdista käsin.

Uusien opetussuunnitelman perusteiden arvot ja niille rakentuva toiminta

Rööriyhtyeen fagotistit

Eriarvoistuva yhteiskunta ja koulutuksen epäonnistuminen tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien varmistajana ovat todellisia uhkakuvia tämän päivän Suomessa. Kun peruskoulukaan ei resurssien vähyyden vuoksi pysty purkamaan musiikille altistumisen eriarvoisuutta, lapset ovat eriarvoisessa asemassa musiikin harrastamisessa – tai jäädessään harrastamisen ulkopuolelle. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet pohjautuvat arvoperustaan, jonka mukaan taiteen perusopetus rakentuu ihmisoikeuksien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioitukselle. Opetuksessa edistetään myös sukupuolten tasa-arvoa. Nämä lähtökohdat johdattelevat musiikkioppilaitoksia kysymään mm. seuraavia kysymyksiä:

• Miten suomalaisessa musiikkiopistojärjestelmässä voidaan edistää tasa-arvoa, miten huomioidaan erilaisista taustoista tulevia oppilaita?
• Miten järjestää toimintaa ja sisäänottoa niin, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan?
• Miten jakaa rajallisia resursseja yhdenvertaisesti?
• Miten poikien osallistumista voidaan tukea?
• Millaiset opetuksen ratkaisut tukisivat erilaisten oppijoiden musiikin oppimista ja opintoihin hakeutumista?

Uudet taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet jättävät tilaa ja vastuuta paikalliselle opetussuunnitelmatyölle. Tämä voidaan nähdä mahdollisuutena mutta myös uhkana. Kuluneen lukuvuoden aikana ops-keskusteluissa on usein mainittu käsite laatu. On kysytty, mitä ops-muutosten myötä tapahtuu laadulle. Pelätään muun muassa, että heterogeenisempi oppilasaines ja valtakunnallisten kriteerien puuttuminen tasosuoritusjärjestelmästä luovuttaessa johtavat “tason laskemiseen”. Yhteiset tutkintovaatimukset (myöhemmin tasosuoritusohjeet) ovat tähän asti luoneet turvallisuutta: tietyllä tavalla etenemällä saadaan aikaan taatusti korkeaa laatua. Erilaisten oppijoiden – heidän, jotka eivät opi samalla tavalla kuin muut – parempi huomioiminen on myös herättänyt huolta “laadun heikkenemisestä”.

Näppärit harjoituksissa

Musiikkioppilaitokset saavat itse määritellä, millaista musiikin oppiminen on ja millä kriteereillä opintoihin pääsee. On nähty ”luonnollisena” se, että ensisijaisesti musiikillisia edellytyksiä ja kykyjä osoittaneet oppilaat harrastavat musiikkia. Mutta voidaan kysyä, miksi erilaisten oppijoiden oppimispolkujen mahdollistaminen nähdään uhkana laadulle? Ovatko laatua vain korkeat oppimistulokset vai voisiko laatua olla esimerkiksi opetuksen saavutettavuus? Mitä jos musiikkioppilaitosten opettajien korkea ammattitaito otettaisiinkin käyttöön juuri siihen, että kaikilla on mahdollisuus oppia?

Miksi meidän pitäisi välittää kaikista?

Koulutus muovaa ihmisen kokemuksia. Se antaa käsityksiä siitä, mikä on mahdollista minulle, miten voin toimia tässä yhteiskunnassa. Osaamiseen liittyvät hierarkiat ja ennakko-oletukset voivat rajoittaa lapsen käsityksiä omasta toimijuudesta ja mahdollisuuksista, jos emme tietoisesti kiinnitä niihin huomiota. Vakiintuneet käytäntömme voivat myös ulossulkea oppilaita. Vaarana on, että opetuksen käytänteissä vain ”osaavat” saavat osallistumiskokemuksia, onnistumisen elämyksiä, vahvistusta itsetunnolleen. Nopeat oppijat otetaan mukaan kaikkeen, koska he pärjäävät hyvin ja itsenäisesti.

Pienestä lähtee!

Oppilaiden mahdollisuus asettaa itse omat tavoitteensa johtaa oman oppijuuden omistamiseen, ja motivaation kasvaessa myös harjoittelu muuttuu tehokkaammaksi ja taito kasvaa. Tämä vaatii opettajilta oppilaan kohtaamista yksilönä, jonka pyrkimykset ja ajatukset ovat arvokkaita ja huomioon ottamisen arvoisia. Positiivinen pedagogiikka erityisoppijoiden keskuudessa on näyttänyt, kuinka oppilaan hyvinvointia tukevaa ja oppimista edistävää oppijan omaan kyvykkyyteen uskomisen vahvistaminen on. Seuraavaksi meidän tehtävämme on pitää huolta niistä, jotka oppivat eri tavoin kuin odotamme. Monet sellaiset opetuksen keinot, jotka auttavat “erilaista oppijaa” tukevat kaikkien oppijoiden oppimista.

Se, että kaikki oppilaat oppivat enemmän, itselleen mielekkäällä tavalla ja löytävät oman äänensä musiikin tekemisen kautta, on osoitus toiminnan laadukkuudesta ja opetuksen hyvästä saavutettavuudesta.

Johanna Hasu, filosofian tohtori, pianonsoiton lehtori
Tuulia Tuovinen, Taideyliopiston tohtorikoulutettava, klarinetinsoiton lehtori