Taide meissä
(julkaistu 18.12.2018)
Tämänvuotinen kansallinen taidekasvatuksen tutkimussymposium järjestettiin teemalla Taide meissä, Jyväskylän yliopistolla, marraskuussa 2018. Symposiumin kolme kansainvälistä kutsupuhujaa, paneelikeskustelijat ja yksittäiset tutkimusesittelijät lähestyivät teemaa monista näkökulmista, filosofian, kognitiotieteen, estetiikan ja emootiotutkimuksen kautta. Symposium päättyi musiikkikasvatuksen professori Jukka Louhivuoren emeritusluentoon, joka herätti kuulijat pohtimaan sitä, mitä suomalainen musiikkikasvatus voi oppia alkuperäiskansojen osallistavista ja spontaaneista musiikin oppimisen käytänteistä.
Puheenvuoroja läpileikkaavana teemana välittyi pyrkimys ymmärtää sitä, millä tavoin taide on osa ihmisyyttä meissä kaikissa: minuuden kokemista ja vuorovaikutusta; ajattelua, tunteita ja kehollisuutta; identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja kulttuuria. Suomalainen musiikkikasvatus on maailmanlaajuinen edelläkävijä ajattelussa, jossa musiikkia lähestytään aidon oppijalähtöisesti, sosio-konstruktivistisesti ja oppijan oman toimijuuden näkökulmasta. Taide meissä –symposiumin luentoja kuunnellessa olikin yhtäältä helppo kokea ylpeyttä siitä miten syvästi koulutusjärjestelmämme tälläkin hetkellä arvostaa taiteen ja musiikin omakohtaista merkityksellisyyttä jokaisessa oppijassa, toisaalta symposium herätti pohtimaan sitä, miten ajatus taiteesta meissä kaikissa voi näkyä työssämme vielä luontevammin.
Taide on samalla tavoin sisäsyntyistä kuin leikki ja luovuus. Ammattitaiteilija voi viedä taiteeseen liittyvät taidot ja suoritteet huikeisiin mittakaavoihin, mutta yhtä lailla taide on jotakin hyvin arkista ja jokaiselle tarjolla olevaa, ihmisen tarvetta kokea ja ilmaista jotakin, mikä sisällä soi. Olen tutkimustyössäni paljolti tarkastellut sitä millä tavoin musiikki on osa ihmisten elämän kokonaisuutta, arjen tunnesäätelyä, minuuden rakentumista ja nuoruusiän kasvua. Joskus tälle löytyy kanava soittamisesta, säveltämisestä tai tanssista, joskus vain musiikin kuuntelusta ja taiteesta nauttimisesta. Sisältyipä omaan musiikkisuhteeseen millaista toimintaa hyvänsä, on jokainen ihminen asiantuntija siinä, millä tavoin musiikki on tai ei ole oman elämän voimavara, ja mitä taide itselle merkitsee. Opettajalle tämä asettaa mielenkiintoisen haasteen: kuinka opetamme oman elämänsä asiantuntijoita?
Musiikinopetus kulminoituu monella tavalla ihmisten väliseen kohtaamiseen: taiteen parissa toimiessa on vaikeaa irrottaa opittavaa materiaalia oppivasta ja opettavasta ihmisestä. Musiikki tarjoaa sanattoman pääsyn henkilökohtaisten merkitysten ja tunteiden maailmaan. Olen kollegoitteni kanssa tutkinut esimerkiksi sitä, miten persoonallisuus, kulttuuritausta, empaattisuus, kliininen masennus, tai vain tämänhetkinen mieliala, tulevat näkyviksi musiikillisessa toiminnassamme. Nuorten musiikinopetuksen parissa työskennellessäni olen kokenut tämän inhimillistä kokemusmaailmaa heijastavan potentiaalin erityisen vahvasti; palveleehan musiikki juuri nuoruusiässä niin monia oppijan omalle kehitykselle keskeisiä tarpeita kuten identiteetin rakentumista, itsenäistymistä ja tunnesäätelytaitojen haltuunottoa.
Toteamani haaste siitä, miten opettaa oman elämänsä asiantuntijaa, onkin oikeastaan musiikinopetuksen vahvuus. Suomalainen koulujärjestelmä perustuu vankasti oppimiskäsitykseen, jossa oppija on aktiivinen toimija ja oppiminen on osa ihmisenä kasvua ja toimintaa yhteisössä. Vaikka tämä ajattelu läpäisee koko koulutusjärjestelmän, tarjoavat juuri taito- ja taideaineet sellaisen foorumin, jossa henkilökohtaisen kasvun ja toimijuuden kokemukset ovat hyvinkin syvällisesti tavoitettavissa. Musiikinopetus on dialoginen tila, johon jokainen oppija voi tulla oman musiikkisuhteensa asiantuntijana. Lähtökohdat konstruktivistiselle, oppijan omaa toimijuutta kunnioittavalle oppimiselle ovat mitä hedelmällisimmät, koska olemme kirjaimellisesti kuulemisen ja kuulluksi tulemisen äärellä. Taide meissä –tutkimussymposiumin herättelemät ajatukset nivoutuvatkin varsin keskeisesti siihen, miten tärkeän aiheen parissa me musiikkikasvattajat päivittäin työskentelemme: musiikki on ovi meihin itseemme ja toinen toisiimme.
Hyvää joulua ja onnellista musiikkikasvatuksen työvuotta 2019 toivottaen,
Suvi Saarikallio
FT, Musiikin psykologian dosentti
Musiikin, taiteen ja kulttuurintutkimuksen laitos
Jyväskylän yliopisto