Julkaistu 24.6.2021
Vuoden 2015 pakolaistilanne sai lukuisat taiteilijat, taidekasvattajat, oppilaitokset ja taideorganisaatiot käynnistämään yhteistyötä turvapaikanhakijoiden kanssa. Tilanne synnytti myös uudenlaisen tarpeen kulttuurienväliseen musiikkikasvatukseen Suomessa. Kun keskustelu rajoista, resursseista, ja turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta velloi kiivaana mediassa, halusin ryhtyä konkreettisiin toimiin muusikkona ja musiikkikasvattajana. Perustimme Sibelius-Akatemian ja Kulttuurikeskus Caisan kanssa World In Motion -nimisen avoimen yhtyeen turvapaikanhakijoille ja Sibelius-Akatemian opiskelijoille.
Viikoittaisiin työpajoihin Caisan Olohuoneessa osallistui Suomeen turvapaikanhakijoina saapuneita muusikoita ja musiikinharrastajia, eri Euroopan maista kotoisin olevia muusikoita sekä Sibelius-Akatemian perustutkinto-opiskelijoita. Toimin yhtyeen vetäjänä, alttoviulistina sekä Sibelius-Akatemian opiskelijoiden ohjaavana opettajana, ja tein yhtyeestä myös väitöskirjatutkimukseni. Pyrin tutkimukseni avulla selvittämään, miten luova yhteistyö voisi edesauttaa vastavuoroista integraatiota ja edistää turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia toimia heille uudessa ympäristössä. Tutkimus pohjautui siihen ajatukseen, että oikeus näkyä ja toimia julkisessa, jaetussa tilassa koskee myös kansainvälistä suojelua hakevia yksilöitä ja ryhmiä. Samalla nostin esiin kysymyksen siitä, miten tulevaisuuden muusikoita ja musiikinopettajia koulutetaan vastaamaan pakolaistilanteeseen ja maahanmuutosta seuraaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Yhtyetyöpajoihin osallistuneet muusikot ja musiikinharrastajat olivat saapuneet Suomeen eri puolilta Lähi-Itää. He puhuivat arabiaa ja farsia, ja heidän soittimiaan olivat esimerkiksi ud-luuttu, kitara, viulu ja nay-huilu. Osallistujissa oli myös laulajia, jotka kirjoittivat laululyriikoita. Puolentoista vuoden ajan opimme musiikkia toisiltamme, improvisoimme rytmiikan ja moodien pohjalta, loimme äänimaisemia tarinoille sekä sävelsimme ja sovitimme musiikkia yhdessä. Osallistujat ja opiskelijat toivat yhteistyöhön musiikkia, jonka parissa he olivat kasvaneet tai jota olivat opiskelleet. Musisointiin kirvoittivat esimerkiksi arabialaiset, balkanilaiset ja suomalaiset kansansävelmät, maqsum- ja jorjina-rytmit ja erikieliset runot. Musiikillisesta aihiosta tai tekstistä alkaneet luovat prosessit etenivät ideoiden kokeiluun ja kehittelyyn, jossa tunnelmat vaihtelivat vallattomasta heittäytymisestä analyyttiseen järjestelyyn ja neuvotteluun musiikillisista rakenteista. Jokaisen kappaleen valmistuminen eteni omaa polkuaan, ja yhteisöllisen säveltämisen menetelmät täytyikin ikään kuin keksiä aina uudelleen. Osa uusista teoksista esitettiin julkisissa tapahtumissa ja esimerkiksi seminaarissa, jonka tarkoituksena oli jakaa tietoa Suomessa asumisesta arabiaa puhuville yksilöille ja perheille.
Musiikin oppiminen toisiltamme ja uuden musiikin luominen yhdessä oli inspiroivaa, ja se tuntui erityisen merkitykselliseltä pakolaistilanteesta johtuvan jännitteisen ilmapiirin vallitessa. Kun keskustelin tulkin avustuksella World In Motion -yhtyeeseen osallistuneiden turvapaikanhakijoiden kanssa, he kertoivat toiveestaan soittaa yhdessä paikallisten muusikoiden kanssa ja käyttää omaa musiikillista osaamistaan Suomessa. Muusikot kuvailivat yhtyeen toimintaa tilaksi, jossa ollaan yhdessä ihmisinä, ja jossa muusikot suojelevat toisiaan, kun he kannattelevat ja työstävät toistensa ideoita. Eräs osallistujista halusi soittonsa kautta osoittaa ihmisille, että oli yksi heistä, ja että hän ei ollut uhka kellekään. Musiikin poliittinen ulottuvuus tuli useasti esiin yhtyeen toiminnan aikana ja muusikoiden kertomuksissa, kuten tilanteessa, jossa eräs poliittisesti aktiivinen Keski-Euroopassa asuva muusikko tuli vierailemaan World In Motion -yhtyeeseen. Yhteistyö kyseisen vierailijan kanssa olisi saattanut merkitä vaikeuksia osalle turavapaikanhakijoista, minkä vuoksi he kokivat parhaaksi vetäytyä kyseisestä projektista.
Musiikki on kiinteästi yhteydessä siihen keitä olemme ja millaisiksi haluamme tulla vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Musiikin tekeminen World In Motion -yhtyeessä toi esille eroavaisuutemme ja erilaiset taustamme, mutta samalla juuri tämä ulottuvuus syvensi vuorovaikutusta. Kun soitimme, lauloimme, sävelsimme ja sovitimme musiikkia, tutustuimme itsellemme uusiin tapoihin hahmottaa musiikkia, uusiin rytmeihin, melodisiin kulkuihin, asteikoihin, intonaatioon, harmonioihin ja rakenteisiin, jotka heijastelivat erilaisia esteettisiä ihanteita ja musiikin merkityksiä. Muusikot kävivät näin musiikillista neuvottelua, johon nivoutui myös erilaisia odotuksia siitä, kenellä on päätösvalta, ja noudattavatko ”opettajan” ja ”oppilaan” roolit muusikoiden ennakko-oletuksia. Tasapainoilu vapauden ja ennakoitavien roolien välillä vaikutti tosin peilaavan enemmän yksilöiden ominaisuuksia kuin kulttuurisia taustoja. Neuvottelu sai lisää haasteita siitä, että meillä ei ollut yhteistä kieltä. Jouduimme lennossa kokeilemaan uusia lähestymistapoja ja keksimään ratkaisuja, joita taas helpompi polku ei ehkä olisi tuottanut. Eräs opiskelija kuvasi yhtyettä leikkikentäksi, jossa osallistujien tiedot ja taidot ovat aluksi näkymättömissä, mutta jossa ryhmässä säveltäminen vähitellen tuo tämän potentiaalin esiin. Haasteista huolimatta synnytetty yhteinen musiikki ja sen herättämä ilo saivat aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemuksen siitä, että olimme saavuttaneet jotain merkittävää yhdessä. Vähitellen muodostui kokemus ”meistä” yhtyeenä sekä ajatus siitä, että juuri tämä yhdistelmä ihmisiä tietyssä paikassa ja ajassa voi saada aikaiseksi omanlaistaan musiikkia.
Integraatio on monimutkainen, vastavuoroinen prosessi, joka rakentuu sosiaaliselle kanssakäymiselle. Musiikin kautta meidän oli yhtyeessä mahdollista ilmaista muun muassa yhtenäisyyttä, irrottautumista, samankaltaisuutta, erilaisuutta, muuntelua, kysymyksiä ja vastauksia äänellä, eleillä ja ilmeillä. Myös sosiaalinen vuorovaikutus yhtyeessä oli tällöin intensiivistä, moniulotteista ja vaativaa tavalla, joka puhutun kielen tasolla ei olisi ollut mahdollista. Koska yhtyeen musiikki pohjautui muusikoiden (osallistujien ja opiskelijoiden) musiikillisiin taustoihin ja ideoihin, muusikot kokivat että heidän osaamisellaan ja panoksellaan oli merkitystä. Siksi turvapaikanhakijat voivat musiikin tekemisen kautta irtautua ainakin joistakin niistä haasteista, joita he muuten usein kohtasivat, koska vastaanottomaan kieli ja vakiintuneet käytännöt olivat heille vieraita.
Kun keskustelin Sibelius-Akatemian opiskelijoiden kanssa heidän kokemuksistaan World In Motion -yhtyeessä, monet opiskelijat totesivat, että he eivät ajatelleet olevansa varsinaisesti aktivisteja, mutta että he halusivat tukea turvapaikanhakijoita yhteisöllisen musiikintekemisen kautta. Tutkimuksessani väitän, että musiikkikorkeakouluilla on mahdollisuus ottaa merkittävä rooli integraation edistämisessä, mikäli siihen pyritään dialogisesti ja vastavuoroisesti. Tähän liittyy myös kysymys siitä, missä opetus ja oppiminen tapahtuvat. Muusikoiden ja musiikkikasvattajien koulutuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota musiikillisten taitojen ja sisältöjen oppimisen lisäksi myös siihen, millaisia asioita omassa musiikillisessa ympäristössä pidetään itsestäänselvyyksinä, ja millaisiin asioihin ei niiden tuttuuden vuoksi tule edes kiinnitettyä huomiota. Käytännössä sellaisia asioita voivat olla esimerkiksi rumpukomppi tai harmoniakulku, jonka ”kaikki” tuntevat. Ne voivat liittyä myös omien vapauksien, etuoikeuksien ja musiikin poliittisuuden hienovaraiseen tunnistamiseen.
Työssäni musiikinopettajakoulutuksessa pohdin jatkuvasti opettajien ja opiskelijoiden kanssa sitä, miten eri perinteet ja kulttuurit näkyvät ja kuuluvat musiikkikasvatuksessa niin kouluissa kuin muissakin ympäristöissä. Musiikki kansojen ja kulttuurisen identiteetin ilmaisukeinona tuntuu kaukaiselta ja jopa toiseuttavalta etenkin kouluissa, joissa eri taustoita tulevat lapset ja nuoret opiskelevat ja muodostavat käsitystä itsestään, toisistaan ja yhteiskunnasta. Toisaalta herää kysymys, millaisen roolin musiikkikasvatus voi ottaa ainutlaatuisten perinteiden vaalimisessa ja uusiutumisessa. Kuten tutkimuksessani ilmeni, luova yhteistyö voi olla tässä hedelmällinen lähestymistapa. Kun tavoitteena on synnyttää musiikkia, joka kumpuaa ryhmästä ja sen jäsenistä, jokaisella on mahdollisuus valita, miten heidän taustansa ja toiveensa tulevasta ilmenevät yhdessä luodussa musiikissa. Samalla ryhmän jäsenet väistämättä kohtaavat erilaisuutta ja erilaisia tapoja kokea ja ymmärtää maailmaa.
Katja Thomson
Musiikkikasvatuksen lehtori, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Kuva: Kuvataiteilija Kaisaleena Halisen työstä Migration (Vaellus) vuodelta 2008.
Thomson, K. (2021). Reciprocal Integration in a Musical Thirdspace: An Ethnographic Study with Refugee Musicians and Higher Music Education Students. (Doctoral dissertation). Studia Musica 87. University of the Arts Helsinki, Sibelius Academy. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-244-4