Kuluneet vuodet Suomen Musiikkikasvatusseura FiSME ry:n puheenjohtajana ovat olleet poikkeuksellisen antoisia. Ne ovat tarjonneet etuoikeutetun näköalapaikan musiikkikasvatusalan monimuotoiseen kenttään – sen haasteisiin, vahvuuksiin ja ennen kaikkea siihen valtavaan asiantuntemukseen ja innostukseen, jonka varassa ala elää ja kehittyy. Koen syvää kiitollisuutta siitä luottamuksesta, jonka olen saanut osakseni, ja erityisesti mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä niin monenlaisten toimijoiden kanssa varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle, vapaan kentän työstä järjestöihin ja tutkimukseen.
Musiikkikasvatus on kohdannut viime vuosina suuria muutoksia – rakenteellisia, kulttuurisia ja pedagogisia. Samalla kun opetussuunnitelmat, resurssit ja oppimisympäristöt elävät jatkuvassa muutoksessa, kasvaa myös ymmärrys musiikin merkityksestä kokonaisvaltaisen kasvun ja yhteiskunnallisen osallisuuden välineenä. Näissä muutoksissa on ollut tärkeää tunnistaa eri toimijoiden erityispiirteet – erilaiset toimintaympäristöt, tavoitteet ja lähtökohdat – mutta samalla etsiä sitä yhteistä maaperää, jota vasten kysymme: Miksi teemme tätä työtä? Minkälaista tulevaisuutta haluamme olla rakentamassa?
Yksi keskeisimmistä yhteisistä nimittäjistä on mahdollisuus vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Musiikki kasvatuksellisena välineenä tarjoaa ainutlaatuisen tilan tunnistaa, jakaa ja sanoittaa tunteita, rakentaa yhteyttä ja osallisuutta. Mutta nämä taidot eivät synny itsestään – ne vaativat pedagogista osaamista, pitkäjänteistä kehittämistyötä ja ennen kaikkea sitä, että alan ammattilaiset itse kokevat työnsä merkitykselliseksi ja innostavaksi. On ollut ilo nähdä, kuinka nämä elementit ovat olleet näkyvästi läsnä FiSME:n toiminnassa: keskusteluissa, työpajoissa, julkaisuissa ja ennen kaikkea ihmisten välisessä kohtaamisessa.
Puheenjohtajuuteni aikana alamme valtakunnallinen yhteistyö on vahvistunut niin Visio 2030 -työn kuin iDeaME verkoston myötä ja Mukaan! päivien vakiintuessa toteutumaan eri puolilla Suomea. Sydäntäni lähellä on ollut vuoropuhelun rakentaminen ja itselle uusien näkökulmien rohkea tervehtiminen, olipa se käytännön ja tutkimuksen, musiikin ja muiden taitoaineiden, tai koulu- harrastus- ja ammattilaiskentän dialogia. Nyt on aika ilolla tervehtää uutta puheenjohtajaamme Elina Vetoniemeä ja niitä säveliä, joita hän meissä käynnistää.
Puheenjohtajuuden myötä karttunut ymmärrys ei jää taakse, vaan kulkee mukanani myös jatkossa työssäni alan professorina. Se haastaa katsomaan tutkimusta ja opetusta entistä avoimemmin käytännön toimijoiden näkökulmasta, ja kysymään, miten koulutamme tulevaisuuden musiikkikasvattajia ymmärtämään oman työnsä yhteiskunnallisen ja inhimillisen ulottuvuuden. Tutkimuksen ja koulutuksen on kyettävä kuulemaan kentän ääntä – ja olemaan sille myös vastavuoroinen kumppani.
Musiikkikasvatusalan kehittäminen on kuin yhteissoittokin: jokaisella on oma äänensä, mutta vain kuuntelemalla toisia ja soittamalla yhteisessä rytmissä voi syntyä jotakin suurempaa. Tulevaisuus ei ole ennalta sävelletty teos, vaan partituuri, jota rakennamme yhdessä – ja jonka sointia voi aina luovasti uudelleen virittää, säveltää ja tulkita.
Lämmin kiitos kuluneista vuosista. Jatketaan musiikin, kohtaamisen ja ymmärryksen äärellä – toisiamme kuunnellen ja uutta kohti virittyen.
Suvi Saarikallio
Professori, Jyväskylän yliopisto
Puheenjohtaja 2000-2005, Suomen Musiikkikasvatusseura FiSME ry