Julkaistu 6.10.2020
Mitä yhteistä on lavatansseilla, lumileikeillä ja kaustislaisella viulunsoitolla? Nämä ilmiöt ovat esimerkkejä Museoviraston ylläpitämästä elävän perinnön kansallisesta luettelosta. Luetteloon on kerätty tapoja ja perinteitä, jotka ovat tärkeitä eri tyyppisille yhteisöille. Elävän perinnön ilmiöt ovat osa yksilöiden ja yhteisöjen identiteettiä ja kulttuurista pääomaa. Lavatanssit herättävät monella kesäisiä muistoja. Lumesta kastuneet lapaset ja ranteita hiertävät jääpaakut taas ovat osa kaikkien pohjoisessa kasvaneiden lapsuutta. Nyt myös Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ehdolla oleva kaustislainen viulunsoitto taas on elinvoimaisuudessaan erityinen pelimanniperinne.
Elävän kulttuuriperinnön ilmiöt siirtyvät eteenpäin yleensä spontaanisti, epämuodollisissa yhteyksissä. Usein niiden säilyminen tarvitsee kuitenkin tuekseen myös organisoituja rakenteita. Lavatanssit opittiin ennen vanhaan sukulaisilta ja ystäviltä, kun taas nykyään oppiminen tapahtuu useammin tanssikoulujen järjestämillä kursseilla. Samoin on kaustislaisen viulunsoiton laita. Ennen pääosin häissä pelimanneilta kuuntelemalla opitut sävelmät siirtyvät nyt eteenpäin ensisijaisesti ohjatussa opetuksessa.
Kaustisella perinnettä kannattelee aktiivinen yhteisöjen verkosto. Yksi näistä yhteisöistä on matalan kynnyksen musiikinopetuksestaan tunnetuksi tullut Näppärit, joka sai alueen harrastajille lisäresursseja uuden, taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän mukaista opetusta antavan Näppärikoulun muodossa. Kansanmusiikki-instituutin alaisuudessa ja kansalaisopiston kanssa yhteistyössä toimivan koulun opiskelupaikat täyttyivät heti ilmoittautumisen avauduttua ja opetusta annetaan nyt rinta rinnan alueen muiden toimijoiden kanssa.
Näppäriopetus tähtää avarakatseiseen ja kestävään musiikkisuhteeseen paikalliset lähtökohdat huomioiden. Perinteet sisällytetään opintoihin luovasti luovien: Eräänä sateisena syyskuun iltana vanhimmat Näppärit kokoontuivat soittamaan yhdessä paikallisten mestaripelimannien kanssa. Soittolistalla oli 10 soittotunneilla hiottua perinteistä kaustislaista kappaletta. Mestaripelimannien hyväksymän suorituksen jälkeen nuoret pääsivät pelimanniyhdistyksen kustantamalle pizzalle. Nämä ”pizzalistat” kartuttavat nuorten omaa kulttuurista pääomaa -pääomaa, joka kasvaa vaihtamalla. Keikkareissut muualle maailmaan, yhdessä jammailu sekä vastavuoroinen kuunteleminen laajentavat ohjelmistoa, mutta myös maailmankuvaa. Ja pitävät jälleen kerran perinteet elävänä.
Anni Järvelä
Koulutusvastaava /Kansanmusiikki-instituutti