(julkaistu 14.3.2019)
Oma musiikkiopistotaipaleeni alkoi 80-luvun alkupuolella Rauman musiikkiopistossa. Musiikkiopistolla on ollut tärkeä sija elämässäni ja muistan opettajiani lämmöllä ja kiitollisuudella. Vaikka en vielä 7-vuotiaana musiikkiopistoon pyrkiessäni tullut lukeneeksi opetussuunnitelmaa, uskon että opettajani onnistuivat erinomaisesti tehtävässään tarjota minulle rakennusaineet hyvään musiikkisuhteeseen.
Tänä päivänä tarkastelen hyvän musiikkisuhteen mahdollisuuksia tasa-arvon ja monimuotoisuuden näkökulmasta tutkijana ArtsEqual-hankkeessa. ArtsEqual on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama ohjelmahanke, jonka tehtävänä on tarkastella ja ehdottaa politiikkarelevantin tutkimustiedon keinoin, miten taiteen ja taidekasvatuksen julkiset palvelut voisivat entistä paremmin edistää tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun yhteiskunnassa. Hankkeemme ulottuu kaikille taiteen aloille, taidekasvatuksen ja koulutuksen muodollisiin instituutioihin, soveltavan taiteen käyttöön sosiaali- ja terveyssektorilla sekä yhteisötaiteen eri muotoihin esimerkiksi vankiloissa, nuorisotyössä, vanhustyössä ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa.
Musiikki ja musiikkioppilaitokset nousevat kuitenkin erityiseen asemaan hankkeessamme. Syyt tähän ovat ennen kaikkea historialliset: mikään muu taiteenala ei ole saavuttanut niin vankkaa institutionaalista asemaa sodanjälkeisessä Suomessa. Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä oli sen perustamisvaiheessa aikansa sosiaalinen innovaatio. Se palveli pohjoismaisen demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteita tarjoamalla tuhansille lapsille tasavertaiset mahdollisuudet saada korkealaatuista soitonopetusta perheiden sosioekonomisesta asemasta tai paikkakunnasta riippumatta.
Koska musiikkioppilaitosverkosto alunperin käynnistettiin julkisen rahoituksen avulla osana hyvinvointiyhteiskunnan ymmärrystä kulttuurin tärkeydestä ja koska verkostoa edelleen tuetaan ja säännellään julkisin keinoin, on se omassa määrittelyssään näin sisällyttänyt tasa-arvon ajatuksen osaksi laadun määritelmää. Mutta miten systeemi määrittelee itsensä tänä päivänä ja miten se pitäisi määritellä tulevaisuudessa?
Uusissa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (TPOPS 2017) mainittu kestävän tulevaisuuden tavoite edellyttää oppilaitoksilta uudenlaista yhteiskunnallista refleksiivisyyttä. Hyvän musiikkisuhteen ja musiikillisen toimijuuden tavoite ei ole enää ainoastaan pedagoginen kysymys, vaan liittyy käsillä oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousee, kenelle julkisin varoin tuettu musiikkioppilaitosjärjestelmä tarjoaa näitä mahdollisuuksia ja kenet se jättää ulkopuolelle. Oppilaitosjärjestelmän itse määritellyn tehtävän on välttämättä kytkeydyttävä laajempiin rakenteisiin ja moraaliseen vastuun kantamiseen yhteiskunnan kestävästä tulevaisuudesta.
Ymmärrys sosiaalisesta vastuullisuudesta on noussut keskeiseksi teemaksi Euroopan musiikkikoulukentässä. Tämä näkyi jo vuonna 2017 järjestetyssä European Music Schools -symposiumissa Wienissä. Myös suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä voi olla aktiivinen ja merkittävä yhteiskunnallinen toimija sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa ilman, että sen pedagoginen tehtävä hyvän musiikkisuhteen vaalijana vaarantuu. Vankalle pohjalle rakennettu systeemi kestää sisäistä uudelleen tarkastelua ja jopa kritiikkiä silloin, kun sen tehtävää määritellään uudelleen suhteessa yhteiskunnalliseen nykytilanteeseen.
Musiikkioppilaitosjärjestelmällä on nyt mahdollisuus luoda resilienssiä eli institutionaalista joustavuutta rakentamalla uudelleen musiikkiopistojen yhteiskunnallista tarkoitusta ja opettajien ammatillisen eetoksen laajentumista. Käytännössä tämä voi tarkoittaa uusien yhteistyömuotojen kokeilua ja oman ammatti-identiteetin liittämistä osaksi poliittista toimijuutta.
Me, jotka tiedämme soittoharrastuksen merkityksen ja arvon omista kokemuksistamme käsin, haluamme kantaa myös vastuun musiikkioppilaitosten kestävästä tulevaisuudesta. Sen rakentamisessa kyse ei ole kaikesta luopumisesta – pikemminkin rikastetaan käsitystä siitä, mitä musiikkikasvatus voi tarjota tuleville sukupolville maailmassa, jossa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä toisia kohtaan tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Tuulikki Laes
MuT, post doc -tutkija, Taideyliopisto
Fisme ry:n hallituksen jäsen
Kirjoitus pohjautuu Musiikki-lehdessä 2/2018 julkaistuun artikkeliin: (Laes, T., Westerlund, H., Väkevä, L. & Juntunen, M-L.) Suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän tehtävä nyky-yhteiskunnassa: Ehdotelma systeemiseksi muutokseksi.