Julkaistu 3.9.2020
Hyvää alkavaa syksyä musiikkikasvattajakollegat! Aloitan FiSMEn puheenjohtajana tilanteessa, jossa olemme myös musiikkikasvattajina joutuneet miettimään monia totuttuja toimintamalleja uusin tavoin. Vaikka olen iloinnut siitä, miten paljon olen oppinut esimerkiksi etäopetuksesta, minua on jopa yllättänyt, miten suuresti olen viime kuukausina kaivannut yhteisen musisoinnin parissa jaettuja hetkiä ja elämyksiä, bänditreenejä, keikkojen kuuntelua, tanssimistakin.
Musiikkia kohtaan koettu nälkä ei tietysti pitäisi olla mikään yllätys, olenhan tutkimustyössänikin syventynyt juuri musiikin merkityksiin, toistuvasti haastatteluissa kuullen, miten musiikki on voimavara, jota ilman ei voi kuvitella elävänsä. Ehkä tämä vuosi kuitenkin on entistä konkreettisemmin ja globaalilla tasolla nostanut esiin elävän musiikin ja yhteisen musisoinnin merkityksellisyyden.
Musiikki on osa ihmisyyttämme; jo vauvan maailmassa merkitykset muodostuvat rytmien ja äänen sävyjen kautta. Musiikillinen ilmaisu hyödyntää juuri niitä elementtejä, joista tunneilmaisu ja vuorovaikutus perustavanlaatuisimmillaan koostuu. Tästä lähtökohdasta käsin on helppoa nähdä, miten vahvasti musiikki on ihan jokaisen ihmisen juttu. Musiikkikasvattajan työssä ehkä antoisinta onkin se, että työvälineemme on niin monelle niin henkilökohtaisesti merkityksellinen. Henkilökohtaisuudessa on toki haasteensakin: miten tarjota musiikillisen osallisuuden kokemuksia, kun musiikkisuhteet ovat niin erilaisia? Tätä olen pohtinut erityisesti nuorten kanssa, kun yksi saa voimaa soittajaidentiteetistään ja toiselle musiikin kuuntelu on arjen soundtrack.
Olipa musiikin rooli elämässämme millainen hyvänsä, on musiikki kuulunut ihmisyyteen evoluutiomme alkuhämäristä asti. Viime vuosina on ehkä yleinen tietoisuus musiikin merkityksellisyydestä jälleen jopa kasvanut. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO julkaisi viime vuonna laajan selvityksen musiikin ja taiteen merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille. On myös mielenkiintoinen tieto, että EU:n nuorisostrategia vuosille 2019-2027 rakentuu kolmen sanan ympärille: Engage, Connect, Empower – Osallista, Yhdistä, Voimauta! Meiltä musiikkikasvattajilta löytyy aivan valtavasti ymmärrystä siitä, mitä musiikki voi tarjota tähän keskusteluun.
Oma kokemukseni on, että musiikkikasvatusala elää vahvana. Kesällä emännöin ISME:n tutkimuskomission seminaaria ja koin suurta ylpeyttä ja onnellisuutta siitä miten vilkasta, korkeatasoista ja monipuolista tutkimusta alallamme tehdään. Musiikin koulutuksen 2030 visiotyössä olen puolestani havainnut, että maastamme löytyy tahtotila vahvistaa dialogia musiikin eri koulutustasojen ja -alojen välillä. Ymmärrys musiikin merkityksestä ihmisyyden perustavanlaatuisena osana yhdistää alamme toimijoita; olemme kaikki luomassa edellytyksiä musiikin läsnäololle ja arvostukselle yhteiskunnassamme. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Olen saanut suurella kunnioituksella seurata FiSMEn aiempaa toimintaa, enkä voisi lämpimämmin kiittää edellistä puheenjohtajaamme, Petri Aarniota, siitä visionäärisestä ajattelusta ja voimasta, jolla hän loi rakenteita kohtauttaa meitä musiikkikasvattajia toistemme kanssa. Iloitsen erityisesti siitä, että joukkoomme mahtuu tälläkin hetkellä niin monia erilaisia osaajia; olen itse aina kokenut hienoimmat ammatilliset oivallukseni uskaltaessani kurkistaa oman hiekkalaatikkoni ulkopuolelle ja tiedän, että yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa.
Raskaan pandemiavuoden keskellä on ollut voimaannuttavaa havahtua siihen, miten paljon me ihmiset musiikkia tarvitsemme ja miten tärkeän asian äärellä me musiikkialalla työskentelemme. Musiikkikasvatus ei käsittele mitään marginaalista ilmiötä, vaan sukeltaa suoraan ihmisyytemme ytimeen. En voisi olla onnellisempi ja ylpeämpi uudesta roolistani FiSMEn puheenjohtajana. Työmme on tärkeämpää kuin sanat voivat koskaan kuvata.
Suvi Saarikallio
Suomen musiikkikasvatusseura –FiSME ry:n puheenjohtaja
Apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto