Kasvatustieteen päivien 2020 yhteydessä järjestettiin 14.12.2020 musiikkikasvatuksen esiseminaari – ”Musiikkikasvatus opettajankoulutuksessa – nykytila ja tulevaisuuden haasteet”. Sen keskeisenä tavoitteena oli opettajankoulutuksen musiikkikasvattajien kohtaaminen ja kouluttajien verkoston vahvistaminen. Tapahtumaan osallistui niin varhaiskasvattajien, luokanopettajien kuin musiikin aineenopettajienkin kouluttajia kaikista opettajankoulutusta tarjoavista yliopistoista sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta.
Esiseminaarin alussa kuultiin kaksi keynote-esitelmää, joista ensimmäisessä professori, aivotutkija Minna Huotilainen (Helsingin yliopisto) käsitteli musiikkikasvatuksen ja musiikin harrastamisen vaikutuksista neurotieteen kontekstissa. FT, tutkija Henna Suomi (Jyväskylän yliopisto) tarkasteli luokanopettajakoulutuksen musiikkikasvatuksen nykytilaa opiskelijoiden ja heidän kouluttajiensa näkökulmista. Uusin tieto opettajankoulutuksessa toteutettavasta musiikkikasvatuksen tutkimuksesta esittäytyi kolmessa rinnakkaissessiossa. Esittäjät ja abstraktit löytyvät linkistä https://www2.helsinki.fi/fi/konferenssit/kasvatustieteen-paivat/ohjelma/esiseminaarit#section-94288
Musiikkikasvatuksen haasteita…
Esiseminaarin keskustelufoorumeissa – varhaiskasvatus, alakoulu ja yläkoulu/lukio –pohdittiin kysymyksiä: ”Mitkä ovat musiikkikasvatuksen nykytilan haasteet?” ja ”Miten haasteita pitäisi ratkaista tulevaisuudessa?”.
Varhaiskasvatus ja luokanopettajakoulutus kohtaavat hyvin samansuuntaisia ongelmia. Koulutuksen reunaehdot estävät laaja-alaisen musiikkikasvatuksen toteuttamista, mikä pakottaa haastaviin valintoihin – opetetaanko joitakin asiasisältöjä hyvin vai kaikkea pinnallisesti? Toisaalta voidaan pohtia, pitäisikö musiikin opintojen sisältää valtakunnallisesti yhteisiä ydintavoitteita, ja jos, mitä nämä tavoitteet olisivat?
Erityisen heikossa asemassa ovat musiikkia harrastamattomat opiskelijat. Koska varhaiskasvatuksen ja luokanopettajakoulutuksen valintakokeissa ei huomioida enää taideaineiden harrastuneisuutta, ovat opiskelijoiden musiikilliset valmiudet hyvinkin satunnaisia. ”Musiikillisten juurien” puuttuminen johtaa tilanteeseen, jossa opinnoissa joudutaan usein keskittymään perusteiden kertaamiseen.
Koulutuksen puutteet konkretisoituvat myöhemmin esimerkiksi päiväkotien vain satunnaisina musiikki- ja kuvataidetuokioina, vaikka taidekasvatuksen tulisi olla keskeinen ja säännöllinen osa varhaiskasvatusta. Niin ikään luokanopettajakoulutuksessa opiskelijoille yhteiset musiikin monialaiset opinnot (5 op) takaavat vain osalle riittävät valmiudet musiikin opettamiseen perusopetuksen vuosiluokilla 1—6. Kuitenkin kaikki luokanopettajiksi valmistuneet saavat muodollisen kelpoisuuden tähän tehtävään.
… ja kehittämisnäkymiä
Opettajankouluttajat kokevat olevansa alisteisia ”koneistoille”, joissa musiikkikasvatuksen alaa ei tunneta riittävästi. Poliittisilta päättäjiltä puuttuu selkeä ymmärrys musiikin monimuotoisista positiivisista vaikutuksista yksilön kasvussa ja kehityksessä. Vastuullisen päättäjän tärkeimpänä työvälineenä tulisi kuitenkin olla tutkimustieto, jota on voitava hyödyntää kaikessa, myös musiikkikasvatusta koskevassa päätöksenteossa. – Saattaisiko myönteiseen päätöksentekoon vaikuttaa tutkimustulosten entistä näyttävämpi popularisointi valtakunnan medioissa?
Ratkaisuina nykytilan kehittämiseksi ehdotetaan niin ikään musiikkikasvattajien verkostoitumista ja musiikkikasvatustahojen välisen yhteistyön vahvistamista. Esimerkiksi toukokuussa 2020 kerätyn aineiston perusteella (Suomi 2020) opettajankoulutusyksikön ja harjoittelukoulun välinen tiivis ja tavoitteellinen yhteistyö näyttäisi toteutuvan vain muutamassa tapauksessa. Harjoittelukoulujen strategiassa (eNorssi 2020) em. tahojen välinen kiinteä yhteistyö (musiikin)opetuksen kehittämiseksi onkin asetettu yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista.
Suomalaisen musiikin päivänä 8.12.2020 julkistetussa ”Musiikkikoulutuksen visiossa 2030” musiikkikasvatuskentän toimijat ovat rakentaneet tulevaisuuskuvan, jolla halutaan varmistaa tavoitteellisen ja korkeatasoisen musiikinopiskelun ja harrastuneisuuden mahdollisuus kaikkialla Suomessa. Vision viidennen toimenpide-ehdotuksen mukaan ”koulutuksen asiantuntijat varmistavat, että ammattitaitoista musiikkikasvatusta vahvistetaan varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa”. Musiikkikoulutuksen toimijoiden tehtävänä on myös vaikuttaa musiikin osuuden merkittävään vahvistamiseen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajakoulutuksessa (ehdotus 14). – Nämä ovat tärkeitä visioita, joiden konkreettinen toteutuminen edistäisi ratkaisevasti musiikkikasvatuksen asemaa yhteiskunnassa.
Myös Opetushallitus on näyttämässä musiikkikasvatukselle vihreää valoa parhaillaan toteutettavassa lukiodiplomiuudistuksessa. Sen perusteella opiskelijalla on mahdollisuus antaa erityinen näyttö harrastuneisuudestaan ja osaamisestaan nimenomaan taito- ja taideaineissa. Opettajien ammattijärjestö (OAJ) on ehdottanut, että lukiodiplomi voisi korvata ylioppilaskokeissa yhden kirjoitettavista aineista. Tämä lisäisi taideaineiden arvostusta myös opettajankoulutuksessa, jonka valinnoissa ylioppilastodistuksella on huomattava painoarvo.
Musiikin tulisi olla kaikkien lasten kasvun ja kehittymisen tärkeä voimavara. Koska päiväkoti ja koulu ovat useimmille lapsille ainoita tavoitteellista musiikkikasvatusta antavia tahoja, ne voivat vaikuttaa ratkaisevasti yksilön käsityksiin musiikista ja sen merkityksistä hyvinvointia kasvattavana tekijänä. Kaikilla lapsilla on oikeus saada laadukasta opetusta niin musiikissa kuin muissakin taito- ja taideaineissa. Tästä oikeudesta on myös pidettävä kiinni!
Henna Suomi
FT, tutkija Jyväskylän yliopisto,
Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos
henna.m.suomi@jyu.fi
Esiseminaarin järjestäjinä toimivat apulaisprofessori Suvi Saarikallio (pj., FiSME, Jyväskylän yliopisto), professori Heikki Ruismäki (Helsingin yliopisto), professori Inkeri Ruokonen (Turun yliopisto) sekä allekirjoittanut.