Julkaistu 18.5.2021
Olen Etelä-Amerikan suurimman kaupungin Sao Paolon slummialueella. Suloinen, noin kahdeksanvuotias tyttö tapittaa minua silmiin lähietäisyydeltä ja kysyy minulta jotain portugalin kielellä. Tulkki kääntää: ”Ana haluaa tietää, saavatko sinun maassasi tytöt käydä koulua”. Vastaan seikkaperäisesti, tulkki kääntää vastaukseni ja Ana vaikuttaa hämmästyneeltä ja mietteliäältä. Brasilian slummeissa tyttöjen koulunkäynti kun ei ole itsestäänselvyys.
Fidzin isoimmalla saarella Tyynenmeren eteläosissa nunnien ylläpitämässä lasten huostaanottokodissa nunnat kysyvät: ”Kuinka alkuperäiskansan jäseniä kohdellaan Suomessa?”. Yritän jälleen vastata seikkaperäisesti, kerron saamelaisväestön ei-aina-niin tasa-arvoisesta kohtelusta. Nunnat vaikenevat ja huokaavat. Fidzillä alkuperäisväestön kulttuuri on jäänyt länsimaisuuden jalkoihin.
Uusiseelantilaisystäväni Sue on rakennuttanut omilla varoillaan jättimäisen avokeittiön aivan khmer-hirmuvallan aikaisen Killing Fieldin kupeeseen Siem Reapiin Kambodzaan. Tuossa ’Kitchen of Hopessa’ Sue tarjoaa päivittäin lämpimän ruoan noin sadalle lapselle, jotka elävät kadulla kauhistuttavissa olosuhteissa. Lapset ovat arkoja, he eivät uskalla ottaa kontaktia. Sue huokaa: ”Kukaan ei ole huolehtinut näistä lapsista vuosikausiin. Heidän vanhempansa yksinkertaisesti hylkäsivät heidät ja muuttivat Thaimaahan, koska siellä heille löytyy töitä toisin kuin Kambodzassa.” Olen sanaton.
Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa Dziwarasekwan jättimäisellä slummialueella toimii suomalaisen pariskunnan, Oili Wuolteen ja Seppo Ainamon ylläpitämä slummilasten vapaa-ajankeskus. Johdan vapaa-ajankeskuksen mainiota nuorisokuoroa sen kuukauden ajan, kun lapseni ja minä teemme vapaaehtoistyötä Dzikwa Centerissä. Saamme Aids-orvot ry:n kautta Dzikwasta oman kummilapsen, seitsenvuotiaan Makanakan. Käymme Makanakan nelihenkisen perheen kotona, joka on vajaan 10 neliömetrin kokoinen hutera koppero. Makanakan isä on kuollut aidsiin, uupuneen oloinen äiti on hiv-positiivinen. Makanakan suurin haave on kouluttautua lentäjäksi. Jos se minusta on kiinni, tuo haave toteutuu, sillä olen sitoutunut kustantamaan Makanakan koulunkäynnin aikuiseksi asti.
Nämä neljä kohtaamista ovat tapahtuneet niiden noin 50 Imagine-workshopin yhteydessä, joita olen pitänyt viimeisen viiden vuoden ajan Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa, Australiassa, Oseaniassa sekä Etelä-Amerikassa. Työpajoissa puhun YK:n Ihmisoikeuksien julistuksesta sekä John Lennonin Imagine -laulun lyriikoiden sanomasta. Opetan työpajalaisille – jotka ovat enimmäkseen lapsia ja nuoria – Imaginen melodian ja videoimme laulusta pätkän, joka tulee olemaan osa myöhemmin koostettavaa Imagine World Tour -YouTube -videota.
Imagine-projektini alkoi viisi vuotta sitten, kun olin musiikin lehtorin virastani puolen vuoden vuorotteluvapaalla. Matkustimme koko tuon ajan lasteni kanssa ympäri maailman, 16:ssa maassa. Tuon ’UnelMatkan’ kynnyksellä mietin, että haluan tutustua matkallamme kunkin maan laulaviin lapsiin ja nuoriin. Olin jo aiemmin pitänyt lukemattomia työpajoja maailmalla, joten tiesin, kuinka palkitsevaa workshoppien pitäminen ulkomailla voi olla. Siispä heitin verkot vesille, ja yllättävän helposti nuo ilmaisworkshopit, yhteensä 25 kpl, järjestyivätkin lähes jokaiseen matkamme maahan.
Ja millaisia workshoppeja! Tunsin tekeväni lasteni kanssa uraauurtavaa työtä niin ihmisoikeuksien julistajana kuin laulun tulkitsemisen opettajana. Moni lapsista oli aidosti hämmästynyt siitä, mitä ihmisoikeuksia heillä tulisi YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen mukaan olla. Velvoitin lapset ja nuoret laulamaan Imagine -videossa tulisieluisesti. Ja näin lapset ja nuoret totisesti tekivätkin. Moni kertoi haluavansa saada maailman päättäjät ymmärtämään, että me kaikki haluamme vain elää rauhassa ja tasa-arvoisina.
Suomen palattuamme brittiystäväni John Bryan kokosi Imagine-videoista yhtenäisen version. Tässä vuoden 2016 Imagine-workshoppien kooste:
Olin niin innoissani Imagine-workshopeista, että päätin jatkaa niiden pitämistä. Pari kuukautta maailmanmatkamme jälkeen olin Namibiassa kouluttamassa sikäläisiä musiikinopettajia, ja niin lähtivät käyntiin kakkosvideon kuvaukset. Tässä vuoden 2017 Imagine-workshoppien kooste:
Kolmosvideon kuvaukset alkoivat vuonna 2018. Korona hidasti prosessia ja hankaloitti workshoppien pitämistä niin paljon, että seuraava Imagine-video valmistui vasta tämän vuoden alussa. Tässä vuosien 2018-2020 Imagine-workshoppien kooste:
Ja mitä jatkossa? Koen nämä workshopit vahvasti elämäntehtäväkseni. Kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa ovat olleet poikkeuksetta hyvin koskettavia ja elämänkatsomusta ravistelevia. Joka ikinen noin 50:stä Imagine-workshopista on ravistellut omaa elämänkatsomusta ja laittanut asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Kolmella Imagine-videollani laulaa peräti 46 kansalaisuuden edustajia – mutta ei ainuttakaan ihmistä esim. Venäjältä, Tanskasta, Kreikasta tai Portugalista. Siispä heti koronan hellittäessä elämäntehtäväni jatkuu – kohti neljättä Imagine World Tour -videota!
Hanne Orrenmaa