Julkaistu 20.10.2020
Kun sovimme FiSMEn kokouksessa, että kirjoitan Varhaisiän musiikinopettajat VaMo ry.:n 40-vuotisesta taipaleesta, mielessäni alkoi seikkailla legendaariset alan kehittäjät vuosikymmenten takaa. Materiaalia etsiessä silmiini osui tiedotuslehtemme Pikkutrillin osuva kirjoitus, joka oli kuin tilausteos. En olisi itse voinut kirjoittaa tyhjentävämmin ja avata alamme alkutaivalta elävämmin.
Siksipä liitän tähän kirjoituksen alkuun Eve Alhon, Helinä Rinteen ja Anne Lindeberg-Piiroisen artikkelin heidän luvallaan. Mistä VaMo sai alkunsa ja mitä se on nyt? Se selviää, kun luet tämän loppuun saakka.
VaMO 40 vuotta! Ja miten paljon tapahtuikaan ennen kuin yhdistys oli perustettu?
Pieniä auringonkukan siemeniä meihin istutettiin Veikkolan kesäkursseilla vuosina 1972 ja 73. Sieltä saimme ensimmäisen kosketuksen siihen mitä musiikin varhaiskasvatus voisi olla. Ihana Inkeri (Simola-Isaksson), Etevä Ellen (Urho) ja Antoisa Ahti (Sonninen) saivat meidät vakuuttuneiksi musiikin merkityksestä lapsen kasvulle ja siitä ilosta mitä se tuottaisi.
70-luvulla kaikki oli huumaavaa ja innostavaa. Sibelius-Akatemia jatkoi Veikkolan kurssien jälkeen opetusiltoja mm. Lallukan salissa. Kaikki toimimme yhtä aikaa oppilaina ja opettajina erilaisilla kursseilla. Koska materiaalia ei ollut, sitä tehtiin yhdessä ja otettiin onnellisina heti käyttöön. Varsinaisesti musiikin varhaiskasvatuksen opinnot alkoivat Sibelius-Akatemian musiikkileikkikoulun erikoistumiskurssilla syksyllä 1977.
Maisa Krokfors, Inkeri Simola-Isaksson ja Ellen Urho olivat saaneet ajatuksen, että olisi hyvä kouluttaa musiikillisesti taitavia lastentarhanopettajia varhaisiän musiikkikasvatuksen saloihin. Koulumusiikkiosaston opiskelijoilla oli mahdollisuus valita musiikin varhaiskasvatus erikoistumisaineekseen. Opiskelijoita kurssille otettiin eri puolelta Suomea.
Opiskelu oli innokasta. Osallistuimme musiikkiliikunnan erikoistumiskurssille ja musiikkiterapian erikoistumiskurssille varhaisiän musiikin erikoistumiskurssin lisäksi – olimme aina vaan ja alituiseen innokkaita. Maisa Krokfors ideoi virikeillat, joissa vaihdettiin ajatuksia, lauluja ja leikkejä sekä puhuttiin ammattiyhdistysasioita.
”Kuinka saada aikaan asetus, jossa määritellään musiikkileikkikoulun opettajan pätevyys henkilölle, jolla jo on musiikinopettajan tai lastentarhanopettajan tutkinto?” Pohdittiin pätevyyskysymyksiä, omaan yhdistyksen perustamista, luonnosteltiin sääntöjä ja viilattiin pilkkuja. Musiikinrakkauden herättäminen oli pääasia, vaikka varhaisiän tavoitteellisuuden tiedostaminen loi motivoivat kehykset koko ammatilliselle toiminnalle.
Voi sitä ilon päivää, kun saimme huomata, että kaikista näistä hauskuuksista sai pätevyyden toimia musiikkioppilaitoksen opettajana. Valmistuimme, saimme todistuksen ja pätevyyden ja lennähdimme Joensuuhun, Kuusamoon, Simoon, Lahteen, Halikkoon, Espooseen, Vaasaan ja ympäri Suomen.
Innokas kokouksissa, koulutuksissa ja virikeilloissa käyminen jatkui. Emme juuri erottaneet virikeiltaa hallituksen kokouksista. Kaikesta huolimatta 18.11.1979 olimme vihdoin: Musiikin varhaiskasvattajat ry.!
Oli hallitus, puheenjohtaja (Maisa Krokfors), sihteeri ja kalkkeeripaperi sekä sprii-kopiot. Yhdistys järjesti koulutuksia ja konsertteja. Tekniikka kehittyi, pääsimme Agronomiliiton tiloihin pitämään kokouksia ja koulutuksia ja saimme vapaasti käyttää kopiokonetta. ”Siitä alkoi tekniikan voittokulku!” sanoi Helinä Rinne. Helinä kirjoitti pöytäkirjat Adlerin 1890-luvun kirjoituskoneella. Hipsun (Hipsu Hautsalo) sihteerikaudella yhdistys hankki sähkökirjoituskoneen. Korjauslakkaa ja myöhemmin korjausnauhaa kului edelleen paljon. Vasta vuonna 1991 yhdistys hankki oman monistuskoneen!
Auringonkukansiemenet lensivät ympäri Suomea ja itivät hienosti. Elävän musiikin tuominen pienille paikkakunnille oli pitkälti musiikkileikkikoulunopettajien vastuulla. Helinä perusti Halikon musiikkiyhdistyksen 40 vuotta sitten. Yhdistys on tuottanut soiton opetusta, musiikkileikkikoulutoimintaa, kuorotoimintaa, konsertteja, musiikkileirejä ja uusia musiikkileikkikoulun opettajia. Näin kävi monilla muillakin paikkakunnilla. Musiikkiopisto Juvenalian musiikkileikkikouluosasto täyttää 40 vuotta kuluvana lukuvuotena, samoin Kuusamon muskaritoiminta.
Alan koulutuksen tarve luonnollisesti kasvoi Suomen suosituimmaksi mainitun harrastuksen myötä. Yhdistyksen hallitus pohti koulutuksen sisältöä ja opetussuunnitelmaa. Pian koulutusta oli Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Pietarsaaressa. Yhteistyö Suomen musiikinopettajien liiton kanssa virisi 1990-luvulla. Vuonna 2002 yhdistys laati varhaisiän musiikkikasvatusta käsittelevän osion valtakunnalliseen, opetushallituksen tekemään opetussuunnitelmaan.
Aluksi tiedotettiin jäsenkirjeillä. Vuonna 1987 luotiin Tiedotuslehti, joka huolehti lankapuhelimen ohella tiedonkulusta noin kymmenen seuraavaa vuotta. Tiedotuslehdestä kehkeytyi Piccolino, seuraavaksi vuonna 2001 Unisono yhteistyössä Koulujen musiikinopettajat ry:n kanssa ja viimein Pikkutrilli.
Vuosikymmenien edetessä kansainvälinen yhteistyökin tuli tutuksi: Unkarilaisen Katalin Forrain vierailu 1982, Helsingin ISME kongressia 1990 (Eve Alholla ja Hipsu Hautsalolla oli siellä Workshop) edeltäneen ECME-seminaarin järjestäminen Lahdessa (Anne Lindeberg-Piiroinen oli tässä puuhanaisena) sekä mm. amerikkalaisen Lori Custoderon vierailu seminaareineen 2000-luvun puolimaissa. Yhdistyksen nimi muutettiin 1990 Musiikkileikkikoulunopettajat ry:ksi ja edelleen Varhaisiän musiikinopettajat ry:ksi vuonna 2006.
Tästä päivästä katsoen kaukana ovat ajat, jolloin lapset kävivät kaksi kertaa viikossa muskarissa ja opinnot alkoivat, kun lapsi oli kolmivuotias.
Vauvamuskarit alkoivat 80-luvun lopussa ja yleistyivät 90-luvulla, silloin muskaritoimintaa ryhdyttiin viemään myös päiväkoteihin. Saman reseptin havaittiin toimivan vähän muunnelluilla aineksilla myös ikäihmisten viihdykkeenä. Nämä aluevaltaukset ovat kukoistaneet 2000-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä.
Uusia haasteita on ilmaantunut myös. Päteville opettajille pitäisi pystyä takaamaan työpaikka ja palkka, jolla on mahdollista elää. Varhaisiän musiikinopettajien koulutusta on vähennetty. Maamme syntyvyys on laskussa. Kohta eskarit ja viskaritkin ovat oppivelvollisia. Päivätunnit vähenevät. Lapset ovat väsyneitä iltaisin. Päiväkotimuskarien vanhempia näkee harvoin.
Tiedetään, että musiikki on oivallinen harrastus. Viime vuosikymmenillä on niin kasvatustieteellisen tutkimuksen kuin aivotutkimuksenkin keinoin osoitettu lapsuusvuosien oppimis- ja tunnekokemusten sekä musiikin merkitys ihmisen elämänkaaressa. Olemme tutkitusti ja todistetusti oikealla asialla.
Toivottavasti innokas rakentamisen aika jatkuu. Elämme kaiken aikaa muutoksen tilassa.Onneksi aikoinaan hyvään kasvualustaan juurtunut auringonkukkaverkostomme kattaa koko valtakunnan!
(Eve Alho, Helinä Rinne ja Anne Lindeberg-Piiroinen)
Nykyinen VaMo ry.:n hallitus koostuu ympäri Suomea vaikuttavista varhaisiän musiikkikasvattajista, jotka kehittävät omalla opetusalueellaan nuorimpien muusikkojemme pedagogiikkaa ja tarjoavat laadukasta sekä lapsia kunnioittavaa musiikkikasvatusta. Aktiivinen kouluttautuminen ja koulutusten järjestäminen ovat osa yhdistyksemme toimintaa tänäkin päivänä, kuten myös yhdistävänä elimenä toimiminen jäsenten välillä sekä jäsenten ammatillisten etujen valvominen.
Vuonna 2020 myös VaMolaiset ovat olleet uusien tuulien ja haasteiden edessä. Koronatilanne on laittanut meidätkin pohtimaan erilaisia pedagogisia keinoja. Moni varhaisiän musiikinopettaja on saanut hymyn lasten huulille, kun tuttu opettaja onkin kohdattu ruudun välityksellä esimerkiksi videoiden kautta. Moni varhaisiän musiikinopettaja on ottanut muiden kollegoiden tavoin suuria digiloikkia ja kehittänyt osaamistaan nykytekniikan apuja käyttäen.
Olemme VaMo ry:ssä onnellisia siitä, että varhaisiän musiikkikasvatuksen merkitys ja ansioituneet alan kehittäjät on huomioitu myös valtakunnallisella tasolla. Soili Perkiölle luovutettu Suomen Leijonan Pro Finlandia –mitali on osoitus siitä, että hänen tekemänsä mittava työ musiikkikasvatuksen parissa nähdään arvokkaana ja tärkeänä satsauksena tulevaisuuteen. VaMo ry. onnittelee Soilia! Jatkamme töitä rinta rottingilla hänen ja muiden alamme mestareiden viitoittamalla tiellä!
Lisää tietoa Varhaisiän musiikinopettajat ry.:stä sekä järjestämästämme koulutuksesta löydät yhdistyksemme kotisivuilta:
Seminaariterveisiä! (Kuva: Tanja Haapakoski)
Taina Räsänen
yliopisto-opettaja/musiikkikasvatus, Rauman OKL