Julkaistu 27.4.2020
Suomessa on kahdeksan ammattikorkeakoulua, jotka tarjoavat musiikin, tanssin ja esittävän taiteen opintoja. Digisti yhdessä -hanke oli OKM:n rahoittama ja ammattikorkeakoulujen toteuttama kolmivuotinen hallituksen kärkihanke, joka kehitti digitaalisesti toteutettavia yhteisiä oppimiskokonaisuuksia. Hanketta koordinoi Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Hankkeen kehittämistyö pureutui perinteisen mestari–kisälli-opetuksen digitalisoinnin ja digitaalisen jakamisen problematiikkaan. Sen tavoitteena oli sujuvoittaa opiskelua, tukea opiskelijoiden henkilökohtaisia osaamisprofiileja, uudistaa pedagogista osaamista, rakentaa korkeakoulujen yhteistyötä ja profilaatiota sekä tuottaa koulutustarjontaa täydennyskoulutukseen.
Projektissa oli neljä päätavoitetta:
1. Luotiin joustavia opintopolkuja. Musiikin ja esittävien taiteiden opiskelijoiden lukumäärä on verraten vähäinen ja joidenkin kurssien järjestäminen on koulun omien resurssien voimin mahdotonta. Tämän vuoksi opiskelijoiden ei aina ole mahdollista laatia heille parhaiten sopivaa opintosuunnitelmaa. Projekti halusi ratkaista tämän ongelman käyttämällä modernia tekniikkaa ja mahdollistamalla ristiinopiskelun.
2. Kehitettiin musiikin korkea-asteen koulutuksen saatavuutta. Eri oppilaitoksissa on erilaiset sähköiset ilmoittautumis-, arviointi- ja tukijärjestelmät. Tämä projekti loi toiminnallisia tapoja, joilla tuettiin ristiinopiskelua. Tämä tehtiin yhdessä kahden muun kansallisen hankkeen (eAMK ja RiKe) kanssa.
3. Tehtiin ympärivuotinen opiskelu mahdolliseksi. Suomessa syksyn ja kevään lukukaudet ovat täynnä opiskelua, mutta kesäopintomahdollisuuksia ei ole paljoakaan. Tämä projekti loi kursseja myös kesäkaudelle.
4. Vahvistettiin korkeakouluhenkilöstön digitaalisia taitoja. Projekti lisäsi opettajien, hallintohenkilöstön ja teknisen henkilökunnan digitaalisten työkalujen käyttötaitoja. Projekti järjesti opettajien koulutusta ja rakensi matalan viiveen infrastruktuurin (Low Latency) yhteistyötä varten.
Kyselytutkimus
Hankkeen lopussa tehtiin sen toteutumista arvioiva kyselytutkimus, jossa kerättiin tietoa hankkeen ohjausryhmältä, edellä mainituilta kansallisilta hankkeilta ja korkeakoulujen opettajilta. Seuraavia tuloksia nousi esiin ohjausryhmän vastauksista, kun tiedusteltiin hankkeen vaikutusta heidän organisaatioissaan:
- suuri joukko opettajia osallistui verkkopedagogiikan kehittämiseen
- organisaation infrastruktuurin ja teknisten taitojen kehittyminen
- matalan viiveen tekniikan valjastaminen
- kurssitarjonnan rikastuminen
- koulurajoja ylittävien verkkokurssitoteutusten tarjonta
- uusien toimintaverkostojen syntyminen
- uusien osaamisten kehittyminen
Yhteishankkeen toteutusta vaikeuttaneista tai estäneistä tekijöistä todettiin seuraavaa:
- opiskelijoiden aikatauluongelmat
- teknisten ongelmien ratkaisu vei paljon aikaa
- budjettiseurannan ongelmien aiheuttama pikainen muutos hankkeen lopussa
- opettajien yhteistyön ongelmat joissain tapauksissa
- osa suunnitelluista kursseista ei toteutunut
- yhteisvastuullinen koordinointi ei toiminut
Lopuksi pohdittiin niitä keinoja, joilla organisaatiot aikoivat vastaisuudessa tukea, kehittää ja ylläpitää verkko-opintoja:
- kehitetään nykyistä tietoverkkoinfrastruktuuria ja digitaalisia järjestelmiä
- tuetaan opettajien yhteistyötä
- osallistuminen tuleviin projekteihin
- tarjotaan toteuttamiselle työaikaa
- tuetaan verkkokursseja sisällyttämistä osaksi normaalia toimintaa
- kehitetään verkko-opetuksen pedagogiikkaa
eAMK- ja RiKe-hankkeiden toimijat totesivat seuraavaa: Kaikkien vastaajien mielestä tietojärjestelmien ja -verkkojen yhteensopivuudessa oli ongelmia. Varsin yleisiksi ongelmakohdiksi koettiin myös vaikeudet opintosuoritusten rekisteröinnissä ja siirtämisessä oppilaitosten välillä. Lisäksi toimintaa hankaloitti oppilaitosten erilaiset organisaatiokulttuurit, taloudellisten kannustinten puuttuminen sekä puutteet henkilöstön teknologisessa ja pedagogisessa osaamisessa. Sen sijaan digityökalujen puuttumista, taloudellisten resurssien riittämättömyyttä tai valmiiden digipedagogisten mallien puuttumista ei nähty ongelmina.
Vastaajat raportoivat seuraavista positiivisista kokemuksista:
- kansallisille verkkokursseille riittää kysyntää, joten tarjontaa tulee laajentaa
- verkkokurssien olemassaolo voi nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista
- yhteistyö organisaatioiden ja yksilöiden välillä toimii erinomaisesti
- yleinen asenne yhteistyötä ja ristiinopiskelua kohtaan on positiivinen
- yhteistyöhalu on yhdistänyt yksilöitä ja organisaatioita
- ketterä asenne kokeiluja kohtaan on parantanut organisaatioiden tulosta
- käsin tehtävän hallinnollisen työn määrä vähenee tulevaisuudessa
Varsinaisia negatiivisia kokemuksia ei juuri raportoitu.
Kolmantena ryhmänä, jolta kysyttiin hankekokemuksista oli siihen osallistuneet opettajat. Heidän mukaansa pedagogiikkaan kehkeytyi tapahtui seuraavia tuloksia:
- uusi, digitaalinen versio perinteisestä luokkahuoneopetuksesta
- verkko-opetuksen työkalujen käytön osaaminen
- uudistunut fokus oman verkkomateriaalin laatuun
- uudistunut näkökulma arviointiin
- valmiin verkkomateriaalin tehokkaampi käyttö
Lisäksi opettajat kertoivat, että projekti johdatti heitä seuraaviin uusiin työtehtäviin:
- verkkokurssien suunnittelu ja toteutus
- uuden oppimateriaalin tuottaminen
- tutustuminen digitaalisiin työkaluihin ja metodeihin
- uusien tekniikoiden testaus
- osallistuminen projektiryhmän toimintaan
- teknisen tuen tarjoaminen opiskelijoille ja kollegoille
- toiminta välittäjänä opinto-ohjelman ja organisaation neuvonnan välillä
Yhteenvetoa
Tämä tutkimus keräsi tietoja Digisti yhdessä -hankkeen toteutuksesta ja tuloksista. Seuraavat voidaan mainita pedagogisina havaintoina. Opettajat oppivat mielellään uutta digitaalisesta opetustavasta. Oli mielenkiintoista tuottaa oma e-oppimateriaalia sekä tutustua jo olemassa olevaan verkkoaineistoon. Uuden tekniikan tutkiminen nähtiin myös mielekkääksi. (On mielenkiintoista huomata, että muut kansalliset hankkeet osoittivat päinvastaista asennetta: ongelmia henkilöstön motivoinnissa tai innostuksessa käyttämään uutta tekniikkaa tai käytäntöjä.) Opettajat kuitenkin tarvitsivat parempaa pedagogista ymmärrystä verkko-oppimisesta.
Ohjausryhmän näkökulmasta projekti nähtiin sitouttavan opetushenkilökuntaa verkkopedagogiikkaan ja kehittämään uusia opetustaitoja. Uusien kouluja yhdistävien verkostojen synty oli erittäin myönteistä sekä opettajille että hallinnolle.
Tyytymättömyyttä aiheutti projektin rahoituksen aikataulullisen jakautumisen epäonnistuminen. Osa suunnitelluista kursseista ei toteutunut. Vaikuttaa myös siltä, että projektivastuu oli epätasainen, ja jotkut koulut investoivat enemmän kuin toiset. On myös ilmaistu huolenaiheita siitä, miten projektin toimet toteutetaan projektikauden jälkeen. Käytännön työn kannalta aikataulut ja opiskelijoiden hallintojärjestelyt koettiin ongelmallisina. Tämä tosiasia oli myös olennaisin havainto edellä mainituissa samanaikaisissa hankkeissa.
Jatkotutkimuksen aiheena olisi tietysti opiskelijoiden hallintojärjestelmien rajapintaongelmien ratkaiseminen. Projektiin osallistuneet opettajat olivat motivoituneita. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä inspiroi opettajia ottamaan käyttöön uusia työkaluja heille osoitettujen resurssien (esimerkiksi työajat) lisäksi. Lopuksi, verkko-oppimisympäristöjen (LMS) käyttöönotto vaatii edelleen tukea.
Hankkeen jälkeen
Koulunkäynti muuttui dramaattisesti yhdessä yössä pandemian seurauksena. Digisti yhdessä on auttanut hankkeeseen osallistuneita opettajia ja hallintoväkeä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Kokemuksemme mukaan siirtyminen etäopetukseen on sujunut hämmästyttävän hyvin. Kun sitten jälleen palaamme pandemian jälkeiseen aikaan, on todennäköistä, että osa omaksutuista opetusmenetelmistä jää arkiseen opetuskäyttöön. Esimerkiksi videotallenteiden käyttö arvioinnissa ja osaamisen näyttönä, itsenäiset oppimistehtävät, synkroninen etäopetus ja internetin tarjoamien opetusmateriaalien hyödyntäminen sekä oman sähköisen oppimateriaalin tuottaminen monipuolistavat jatkossakin opetusta. Käytännön opetustyössä on jo kertaheitolla siirrytty osaamisen jaon kulttuuriin niin omassa opettajayhteisössä kuin erilaisissa verkkoyhteisöissä.
Matti Ruippo (TAMK)
Sami Sallinen (JAMK)