rating rating svg icon facebook facebook svg icon googleplus googleplus svg icon instagram instagram svg icon mail mail svg icon twitter twitter svg icon feed feed svg icon

Ubuntu 3

”Winneba, High Life ja Jollof Rice”

Aiemmissa Ubuntu-kolumneissani olen kertonut eräistä eteläisen Afrikan maiden yliopistojen kanssa toteutetuista musiikkikasvatukseen suuntautuneista projekteista, niiden antamista kokemuksista sekä herättämistä ajatuksista. Niistä voi lukea kolumneissa Ubuntu 1 ja Ubuntu 2.

Vuonna 2016 Suomen ulkoministeriön rahoittaman (ja CIMOn koordinoiman) North-South-South ohjelman sisältö muuttui aiempaan verrattuna radikaalisti. Ensinnäkin: kehitysyhteistyörahoitusta (minkä piiriin N-S-S oli kuulunut) leikattiin reilut 38% aiempaan nähden. Toiseksi: aiempi N-S-S ohjelma sulautettiin osaksi HEI-ICI ohjelmaa siten että aiemmin keskeisessä roolissa ollut opiskelijavaihto ja opettajavaihto (ja molempiin perustuva koulutus- ja tutkimusyhteistyö) jäi uudessa formaatissa taustalle painopisteen siirtyessä partnerimaissa perustettaviin, osittain omarahoitteisiin, maisteriohjelmiin. Kolmanneksi: CIMO sulautetttiin osaksi Opetushallituksen toimintaa, minkä jälkeen CIMOn toiminta on ollut totaalisesti jäissä, eivätkä haastattelemani asiantuntijat ole osanneet kertoa mitä ja milloin toiminnan suhteen jatkossa tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi, ainakin osittain, monivuotinen yhteistyö musiikkikasvatuksen eri osa-alueilla Jyväskylän ja eteläisen Afrikan yhteistyökumppaniemme kanssa käytännössä päättyi vuonna 2016. Kahdenvälisten sopimusten avulla Jyväskylän yliopiston ja joidenkin aiempien partneriyliopistojen kanssa on pystytty pienessä mittakaavassa ylläpitämään esimerkiksi opinnäytteiden arvioinneissa. Viime vuoden elokuussa Jyväskylässä oli myös väitöstilaisuus missä eräs yhteistyökumppanimme Pretorian yliopistosta menestyksellisesti puolusti väitöskirjaansa. Vastaväittäjä tuli Botswanan yliopistosta; instituutiosta, mikä oli – ja toivottavasti vielä tulevaisuudessa tulee olemaan – niin ikään keskeinen yhteistyökumppanimme.

Käytännön tasolla tilanne aiemman kaltaisen yhteistyön suhteen Afrikkaan päin näytti alkuvuonna 2017 kuitenkin olevan täysin seis, kunnes jotain uutta avautui… ja siitä kerron nyt.

Yliopistomme kansainvälisten asioiden toimiston päällikkö Tuija Koponen soitti eräänä päivänä minulle ja kysyi olisiko minulla kiinnostusta lähteä valmistavalle opetusvierailulle Ghanaan. Kohdeyliopisto olisi University of Education Winneba (jatkossa UEW), ja siellä musiikin ja taiteiden laitos. Yliopisto rahoittaisi viikon mittaisen matkan kahdelle opettajalle, ja kohdeyliopisto oli sitoutunut huolehtimaan majoituskustannuksista. Meikäläinen oli heti valmis kuin partiopoika pahantekoon, samoin kuin kollegani Mikko Myllykoski.

Matkavalmistelut osoittautuivat huomattavasti monimutkaisemmiksi kuin aiemmilla kerroilla eteläiseen Afrikkaan. Tarvittiin erilaisia kutsu-, sitoumus- ja suosituskirjeitä puolin ja toisin, viisumia varten passi piti lähettää Tanskassa sijaitsevaan Ghanan suurlähetystöön, hankkia keltakuume- ja malariarokotukset jne. Byrokratia oli aivan toisella tasolla kuin esimerkiksi Etelä-Afrikassa, missä muutaman viikon mittaisen oleskeluluvan sai saavuttaessa lentoasemalla. Erinäisten vaiheiden jälkeen viisumiasiat saatiin kuntoon, ja aamuvarhaisella 8.4.2017 lähdimme matkaan Jyväskylästä Helsingin ja Pariisin kautta Accraan minne saavuimme paikallista aikaa noin klo 20:00.

Ensikosketus ghanalaiseen menoon ja meininkiin oli melkoisen shokeeraava. Meitä oli Accran lentokentällä vastassa UEW:n autonkuljettaja tehtävänään viedä meidät majapaikkaamme Winnebassa. En tiedäoliko hän saanut ohjeistuksen kuljettaa meidät mahdollisimman nopeasti määränpäähämme, mutta siltä totisesti vaikutti . Nopeusrajoituksista ei välitetty missään vaiheessa: 60 km:n alueilla vauhti oli toista sataa, katujen varsilla ja asutuskeskuksissa olleista ihmisistä ei juurikaan piitattu. Ehjin nahoin pääsimme loppujen lopuksi perille Winnebaan ja majapaikkaamme nimeltä Fairmonte Hill.

Muutama sana Winnebasta ja UEW:sta. Winneba on noin 60 000:n asukkaan kaupunki (v. 2017) joka sijaitsee Atlantin rannalla noin 60 kilometriä pääkaupunki Accrasta länteen. Asukkaista noin 15 000 on tavalla tai toisella tekemisissä UEW:n kanssa. UEW on opettajankoulutukseen keskittynyt yliopisto, ja opetusohjelmat kattavat kaikki ghanalaisissa kouluissa opetettavat aineet. Yliopistolla on kolme kampusta eri puolella kaupunkia, ja kampuksista pienimmässä sijaitsee musiikin ja muun taiteen (kuvataide, kirjallisuus, tarinankerronta, perinneruoka, etc) opetus.

Kampusaluetta musiikin laitoksen toimistoparvekkeelta nähtynä. Vasemmalla olevassa rakennuksessa sijaitsevat pääasialliset opetustilat sekä auditorio.

Melko pian saimme havaita että läntinenAfrikka (tällä tarkoitan siis Ghanaa) oli monella tapaa erilainen eteläiseen Afrikkaan verrattuna, niin musiikillisesti kuin muutenkin. Akateemisissa ympyröissä toimintakulttuuri oli vähemmän muodollista kuin etelässä, musiikillisessa mielessä soitinmusiikin osuus verrattuna eteläiseen Afrikkaan oli selvästi vahvempi. Polyrytmiikka, ja rummut olivat laulun ja kielisoittimien ohella keskeisessä roolissa. Toki näkemyksemme pohjautuu vain viikon kokemuksiin, joten liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä sen pohjalta ei voi tehdä.

Valmiina ghanalaisen perinnemusiikin konserttiin…

Musiikillinen toiminta UEW:ssa painottui esittävään puoleen (länsimainen musiikki, länsi-afrikkalaisuus) ja musiikkikasvatukseen. Oli hienoa havaita musiikillisen toiminnan monipuolisuus ja genrerajattomuus: yhtenä iltana laulettiin ja soitettiin Händeliä, seuraavana päivänä keskityttiin perinteiseen (laajassa mielessä) ghanalaiseen musiikkiin, minkä jälkeen saatettiin tehdä sikäläisen populaarimusiikin keskeistä tyyliä eli ‘high life’-musiikkia. Vierailumme ajoittui UEW:n musiikilllisen aktiviteetin kannalta erittäin hyvään ajankohtaan, sillä kyseinen viikko oli täynnä erilaisia konsertteja yliopistokampuksella.

Mikko vetämässä teknologiatyöpajaa.

Vierailumme aikana Mikolla ja minulla oli sekä opetusta että erilaisia konsultaatiokeskusteluja. Mikko piti musiikkiteknologiaan painottuneita työpajoja, missä opiskelijat olivat suurella innolla ja ennakkoluulottomasti mukana. Minä kerroin mm. saamelaismusiikista ja opetin joikusävelmän ’Háldi’, mistä tuli yllättävän suuri menestys.

Kävimme myös neuvotteluja ja keskusteluja henkilöstön kanssa mahdollisesta yhteistyöstä niin opetuksen kuin tutkimuksen suhteen. Kävi ilmi että erityisesti tutkimusyhteistyötä toivottiin, sillä taideaineiden suhteen tutkimus UEW:ssa on melko lailla alussa.

Mieluisana yksityiskohtana mainittakoon laitoksen meille tarjoamat oluet aina opetuksen jälkeen. Ei olisi huono tapa täälläkään…

Cape Coast Castle. Näkymä sisäpihalta.

Varsinaisen työohjelman ohella meillä oli tilaisuus vierailla entisen Kultarannikon entisessä pääkaupungissa Cape Coastissa joka sijaitsee noin 90 kilometriä Winnebasta länteen. Tälläkään kertaa ei autonkuljettajamme säästellyt kaasujalkaansa. Cape Coastissa erityisen suuren ja monella tapaa järkyttävän vaikutuksen teki Atlantin rannalla oleva Cape Coast Castle: rakennus johon orjakaupan aikoina Amerikkaan vietävät orjat ensimmäiseksi koottiin. On mahdotonta yrittääkään kuvitella miltä niistä tuhansista ihmisistä, joita pidettiin pimeässä kellariluolassa kuukausikaupalla, on voinut tuntua; luolassa vailla saniteettitiloja ja valoa. Tai naisista ja tytöistä joita systemaattisesti raiskattiin ennen kahlitsemista ja laivoihin viemistä. Taas kerran tuli vahvasti mieleen ”länsimaisen sivistyksen” pimeät ja raa’at puolet, sekä se, miten joidenkin ihmisryhmien hyvinvointi on perustunut (ja edelleen perustuu) toisten ihmisten hyväksikäytölle. Cape Coast Castle jätti lähtemättömän vaikutuksen ja toimi muistuttajana ihmisen toisinaan käsittämättömästä julmuudesta.

Näkymä Cape Coast Castlen Atlantin puoleiselta muurilta. Kuvan mies toimi oppaanamme.

Palattuamme takaisin Winnebaan oli ohjelmassamme vielä upea ’high life’-musiikin konsertti, missä esiintyi m.m. tunnettu pitkän linjan artisti Gyedy-Blay Ambolley UEW:n opiskelijoista kootun bändin säestämänä. Hieno päätös matkallemme.

Kaiken kaikkiaan vierailumme Ghanaan ja Winnebaan oli hyvin antoisa, ja avasi uusia yhteistyömahdollisuuksia. Tätä kirjoitettaessa on UEW:n ja Jyväskylän yliopiston välillä solmittu uusi yhteistyösopimus, mikä mahdollistaa vaihto-opiskelijoiden lähettämisen puolin ja toisin keväällä 2019. Katsotaan miten homma etenee…toivottavasti hyvin.

Pekka Toivanen

P.S. Joku lukijoista saattaa ihmetellä mitä tarkoittaa otsikossa mainittu ’jollof rice’. Kyseessä on melko vahvasti maustettu ghanalainen perinneruoka. Sitä tarjottiin meille majapaikassamme (paistettujen broilerinkoipien kanssa) joka päivä vierailumme aikana…