rating rating svg icon facebook facebook svg icon googleplus googleplus svg icon instagram instagram svg icon mail mail svg icon twitter twitter svg icon feed feed svg icon

Muutoslaineita

Opetussuunnitelman muutoslaineita

Yleisen musiikkitiedon tunnilla oppilas kysyi, miksi pitää oppia puhumaan ja kertomaan musiikista perustellen oma mielipiteensä. Hyvä kysymys. Ryhmän kanssa pohdittiin, puhutaanko soittotunnilla musiikista­ – ja yhteen ääneen oppilaat totesivat, että opettaja vain korjaa väärät sävelet ja puuttuu mahdollisesti intonaatioon. Olin järkyttynyt. Olen varma, että soitonopettajat puhuvat myös musiikista, sen välittämistä tunteista, musiikin suunnasta, intensiteetistä ja musiikin tarinasta. Mutta jostain syystä oppilaat muistivat vain oikeat sormitukset ja tekniikan.

Kuinka usein käykään niin, että kuvittelen opettavani jotain, ja mitä opetuksestani välittyy onkin jotain muuta. Siksi on tärkeää miettiä, mitä opetan ja miksi. Ja vielä rehellisesti pohtia, teenkö niin. Tästä on musiikkiopistoissa jylläävässä opetussuunnitelmauudistuksessa kyse.

Jokaisen musiikkiopiston pitää tämän kevään aikana kirjoittaa valmiiksi oppilaitoksen oma opetussuunnitelma syyskuussa 2017 julkaistujen Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Hurjaa! Meille on annettu opetussuunnitelman perusteet ja vain muutama kuukausi aikaa sisäistää uusi ajatusmaailma ja luoda siitä omaan oppilaitokseemme toimiva käytäntö.

Musiikkiopistojen rakenne on pohjautunut kurssitutkintoihin ja nyt meidän toivotaan äkkiä keksivät parempi systeemi, jossa oppilas ja oppilaan vanhemmat ymmärtävät paremmin mitä opiskellaan ja mihin pyritään. Nyt luomme musiikkiopistoa, jonka opettajat tuovat oman osaamisensa yhteiseksi hyödyksi ja oppilaat kasvavat yhteisön jäseniksi ja vaikuttajiksi.

Luomme rakennetta, joka sitouttaa ja on oppilaslähtöinen. Omassa oppilaitoksessani rehtori muistuttaa, että nyt tehtyjä ratkaisuja voidaan muuttaa tarpeen mukaan, mutta uuden ops:n luominen on ollut sen verran rankka prosessi, että meillä varmaankin lähinnä keskitytään ihmettelemään, mitä tuli tehdyksi.

Olin mukana opettajajäsenenä Opetushallituksen musiikin ops-työryhmässä, jossa saimme unelmoida ja rakentaa tulevaisuuden musiikkioppilaitosta. Nyt sitä samaa on tehty eri oppilaitoksissa ympäri Suomen niemen. On hienoa, että opetussuunnitelmatyön kautta oppilaitosten on ollut pakko käyttää aikaa ja rahaa keskusteluun, jossa opettajat pohtivat työnsä merkitystä. Mietitään, mitä jo teemme hyvin ja missä voisimme vielä kehittyä.

Unelmani on työskennellä opistossa, jossa opettajat puhaltavat yhteen hiileen, jotta yhteiset oppilaat uskaltaisivat turvallisesti hypätä musiikin virtaan, oppisivat uimaan ja parhaimmillaan surffaamaan musiikin aalloilla. Minulla on 180 oppilasta ja oppilaitoksessani on n. 80 soitonopettajaa. Yksi heistä lähettää minulle säännöllisesti meiliä kysyen, miten hänen oppilaillaan menee mupetunneilla ja kysyen, miten hän voisi auttaa. Mahtava kollega!

Yhteinen päämäärä ei ole mahdollinen ilman keskustelua siitä, mikä yhteinen päämäärä on. Mitä paremmin ymmärrämme toisiamme, sitä paremmin voimme opettaa yhteisiä oppilaitamme. Mitä kaikkea voimme keksiä, jotta opettajien välinen yhteistyö olisi nykyistä luontevampaa ja helpompaa? Paljon on kiinni rakenteista ja ajasta!

Rehtorilla on ollut ops-prosessissa tärkeä tehtävä ohjata työtä siten, että kaikki unelmat ja pilvilinnat herätellään ja niitä konkretisoidaan kohti toimivaa käytäntöä. Loistava opetussuunnitelmapaperi ei vielä tuota hyvää opetusta vaan oppilaitoksen opettajien täytyy sitoutua opetussuunnitelmaan ja sen käytännön toteutukset täytyy kehitellä toimiviksi.

Rehtorin tehtävä on pitää rahoittajat, siis kunnan ja opetushallituksen edustajat, tyytyväisinä. Siksi rehtorille on tärkeää, miltä oppilaitoksen toiminta näyttää paperilla ja tilastoissa. Opettaja ajattelee oppilaitaan ja jokapäiväistä musiikkikasvattajan työtään: mikä käytännössä toimii ja edesauttaa oppilaiden oppimista, innostumista ja harjoittelua. Parhaimmillaan nämä kaksi maailmaa ovat hyvinkin lähellä toisiaan, käytännössä monesti aika kaukana.

Suomessa on hieno musiikkioppilaitosjärjestelmä, jossa oppilaat varallisuudesta ja taustasta riippumatta saavat tasokasta soitonopetusta. Musiikinopiskelun tärkein asia on saada oppilaat harjoittelemaan ja tekemään töitä – hyvin. Toiseksi tärkein asia on saada oppilaat innostumaan ja uskomaan omiin kykyihinsä. Eräs kollegani jaksaa muistuttaa, että olemme ”musiikkiopisto”, emme soitto-opisto. Jokainen opettaja haluaa oppilaansa oppivan mahdollisimman paljon. Pianonsoittoa, sellonsoittoa, yhteissoittoa, säveltapailua…

Haluaisin oppilaan sukeltavan omaan muusikkouteensa, ottavansa kaikki musiikkikyvyt käyttöön. Haluaisin voimaannuttaa heidät huomaamaan omat vahvuutensa ja näkemään oman erityisyytensä. Haluan auttaa oppilasta ymmärtämään, että kaikessa voi edistyä, kun tekee töitä. Haluan, että oppilas oppi käyttämään musiikillista ääntään yksin ja yhdessä. Haluan, että oppilas löytää avaimet kirjoitetun musiikin saloihin ja osaa soveltaa tietojaan ja taitojaan tarpeittensa mukaan. Haluan että oppilas kuuntelee avoimin korvin monenlaista musiikkia, osaa keskittyä ja ymmärtää mitä kuulee. Haluan että oppilas osaa arvioida kuulemaansa, toisen soittoa ja omaansa. Haluan kannustaa ja haastaa.

Haluan että musiikki ei ole oppilaalle ylhäältä annettua vaan käyttövara, jota hän osaa soveltaa ja hyödyntää itselleen kulloinkin parhaalla katsomallaan tavalla – ilman minua. Mitä sinä haluaisit?

Miten saa nykypäivän lapset pakertamaan ja ahkeroimaan? Oma reseptini on jännittävä miksaus uutta ja kertausta, pakkoa ja houkutusta. Lapsi ja nuori ei osaa vielä olla kovin kauaskatseinen valinnoissaan. Enhän minäkään aina osaa. On helpompaa istua sohvalla, kuin lähteä lenkille. Tästä syystä pieni pakko ja sopivat tavoitteet rytmittävät ja ryhdittävät opiskelua. Aiemmin tavoite on ollut tutkinto, nyt se voi olla yhteinen konsertti tai luokkatilanne.

Jotkut epäilevät oppilaiden kykyä itsearviointiin, mutta se taito oppilailla kehittyy sitä mukaa, kun me opettajat sitä oppilaille opetamme. Kun arviointia tapahtuu useammalla tasolla ja mukaan otetaan oman opettajan ja kollegan lisäksi oppilaan itsearviointi ja mahdollinen ryhmän palaute, vastuumme kasvattajina on suuri. Meidän täytyy antaa ensin oppilaalle arvioinnin malleja ja vähitellen kasvattaa oppilasta arvioimaan omaa toimintaansa ja soittoansa rakentavasti. Haastavaa! Mutta samalla tämä tarjoaa mahdollisuuden aivan uudella tavalla tehdä oppilaista oman opiskelunsa asiantuntijoita ja suunnittelijoita. Parhaimmillaan tämä johtaa tilanteeseen, jossa opettaja toimii osin kanssakulkijana, osin sivusta seuraajana ja puhaltaa välillä lisää intoa liekkeihin. Jokainen meistä tietää oppilaita, joiden kanssa innostuu, ja jotka taas innostuvat opettajan innostumisesta lisää. Se on mahtavaa!

Ajatus siitä että, oppilaitos tekee itse omaan toimintaympäristöönsä sopivimmat ratkaisut ja luo oppilailleen sopivimman oppimisympäristön ja -käytänteet, on ihana. Mutta miten me järjestelmän kasvatit, jossa vielä muutama vuosi sitten annettiin musiikin teorian ja säveltapailun oppiaineisiin valtakunnalliset kokeet ja soitossa tutkintokappalelistat, kykenemme yhdessä yössä hyppäämään laatikon ulkopuolelle ja kehittämään aivan toisenlaisia ratkaisuja?

Olen toiveikas: suomalaiset opettajat ovat taitavia ja innovatiivisiä: kun opettajille annetaan valtaa, me otamme ja käytämme sitä. Lyömme viisaat päämme yhteen, keksimme, kokeilemme ja teemme innovaatioita. Levitämme ja hyödynnämme toimivat ideat ja ehkä kymmenen vuoden kuluttua meillä on vielä parempi musiikkiopisto ja musiikillisesti voimaantuneet oppilaat. Oppilaat, jotka tunnistavat entistä paremmin omat vahvuutensa ja toimivat monipuolisesti musiikin parissa. Tätä on tänä vuonna mietitty paljon, joten taidan vaihteeksi keskittyä tärkeimpään – olla tässä ja nyt. Kohdata oppilaat kaikkine taitoineen ja tarpeineen. Haistella mitä oppilaat juuri nyt tarvitsevat, uppoutua musiikin maailmaan ja innostua yhdessä!

Hanne Närhinsalo
musiikin perusteiden lehtori, MuM

 

Soittaminen
Yhteissoitto
Harjoittelu
Itsensä haastaminen
Laulaminen
Sovittaminen
Säveltäminen
Itsekeksiminen
Yhdessä keksiminen
Kuunteleminen
Arvioiminen
Palautteen antaminen
Nuoteista soittaminen
Korvakuulolta soittaminen
Toivelaulukirjasoitto
Säestäminen
Improvisointi
Bändilapuista soittaminen
Keskusteleminen
Konserteissa käyminen
Kannustaminen
Innostuminen