rating rating svg icon facebook facebook svg icon googleplus googleplus svg icon instagram instagram svg icon mail mail svg icon twitter twitter svg icon feed feed svg icon

Duaalia vai muuta?

Historiaa ja nykypäivää

Suomessa tapahtui merkittävä korkeakoulu-uudistus 1990-luvulla, kun ammatillisen opistoasteen koulutus siirtyi ammattikorkeakouluihin. Näin tapahtui myös konservatorioiden korkeimmalle opetukselle. Niinpä tuosta eteenpäin musiikkipedagogi-, muusikko- ja tanssinopettajatutkinnot ovat olleet korkeakoulututkintoja yliopistollisten tutkintojen rinnalla. Niiden englanninkielinen nimi Bachelor tuo esiin tason rinnasteisuutta kandidaatintutkintoon ja myöhemmin mukaan tulleet ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat Master-tasoa eli ylempiä korkeakoulututkintoja.

Musiikin koulutusta annetaan tällä hetkellä kahdeksassa ammattikorkeakoulussa eri puolilla Suomea. Näistä seitsemän on suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen. Sibelius-Akatemian lisäksi niin Jyväskylän kuin Oulun yliopistoissa voi opiskella musiikkikasvatusta. Näissä kaupungeissa toimii siis sekä ammattikorkeakoulu kuin yliopistokin. Kahdessa amkissa on musiikin koulutus lopetettu ammattikorkeakoulun omalla päätöksellä. Koulutusta on kuitenkin saatavilla aika kattavasti eri puolilla Suomea ja eri suuntautumispoluissa tai erikoistumisaloilla.

Taideopiskelijat tulevat näihin kaikkiin valtakunnallisesti laajalta alueelta, jonkin verran myös ulkomailta. Yleisimmin koulutusta annetaan musiikkipedagogi (AMK) -tutkintoon, muusikko (AMK) –tutkintoa voi opiskella vain muutamassa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusta on nykyään saatavilla jo useassa amkissa. Sen sisältö painottuu erityisesti opinnäytetyöhön, joka tehdään yhteistyössä työelämän kanssa ja jonka laajuus on puolet tutkinnosta. Ylempi amk-tutkinto on siis varsin erilainen kuin esim. solistinen maisteritutkinto Sibelius-Akatemiassa – ja niin sen pitääkin olla, koska ammattikorkeakoulun ja yliopiston tehtävät sekä koulutukseen tulevien tavoitteet ovat erilaisia.

Tällä hetkellä Suomessa tehdään merkittäviä koulutuspoliittisia linjauksia lähes kaikilla koulutusasteilla. Ammatillisen toisen asteen koulutuksen rahoitusleikkaukset ja tuleva reformi vaikuttavat aivan varmasti tulevaisuudessa korkeakoulujen hakijoihin. Tällä hetkellä esim. musiikin koulutukseen ammattikorkeakouluihin hakee (ammattikorkeakoulusta riippuen) liki puolet hakijoista ammatillisen perustutkinnon kautta. Toisen asteen ammatillisen koulutus on siis osoittanut olevansa hyvä väylä korkeakouluopintoihin. Sieltä voi edetä suoraan myös yliopisto-opintoihin. Nähtäväksi jää, miten asiat ovat tulevaisuudessa.

Varsinkin ammattikorkeakoulujen valintakokeisiin tulee yhä enemmän hakijoita, jotka eivät ole opiskelleet taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaisia opintoja. Tämä tulee erityisesti näkyviin heikkona osaamisena musiikin teoreettisiin, hahmottamiseen ja tyylien tunnistamiseen liittyvissä tehtävissä. Toivoa sopii, että taiteen perusopetuksen uudet ops-perusteet eivät ole liian väljät näiden asioiden suhteen, jotta oppilaitokset laativat järkeviä opetussuunnitelmia ja jatkossakin korkeakouluihin olisi riittävän tasokasta opiskelija-ainesta tarjolla. Kehittyäkseen hyväksi muusikoksi tai opettajaksi opiskelijalla tulee olla laaja-alaiset tiedot ja taidot musiikista yleisesti, ei vain teknistä osaamista.

Tulevaisuuden opiskelijoita musiikkiopistosta

Koulutus on ollut melkoisessa turbulenssissa koko amkien olemassaolon ajan. Uusia opetussuunnitelmia ja muutoksia koulutusten sisällöissä on jouduttu tekemään pahimmillaan vuosittain. Suurin syy tähän on ollut valtion rahoituksessa tapahtuneet muutokset. Sama on koskenut yliopistoja. Jos rahoitus ennen tuli opiskelijamäärästä ja tutkinnon suorittaneista, nykyinen rahoitusmalli koostuu erikokoisista puroista, joita jokaista tulee seurata. Rahoitusmittareita on yli kymmenen! Valtionrahoituksesta on samalla myös leikattu ja vaadittu korkeakoulujen itse hankkimaan ulkopuolista rahoitusta kattamaan kuluja.

Voin sanoa, että korkeakouluopettajien työnkuvat on muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Ei riitä, että olet oman substanssisi asiantuntija, vaan samalla sinun pitää olla luova ideanikkari synnyttämässä erilaisia hankkeita ja myytäviä palveluja. Lisäksi opetukseen varatut tuntimäärät ovat pienentyneet, opiskelija-aines muuttunut (kuten kaikkina vuosikymmeninä ennen tätäkin), sinulle on tullut toimistotöihin verrattavia tehtäviä ja vielä pitäisi olla aktiivisesti julkisuudessa opiskelijarekrytoinnin vuoksi.

Miten tästä eteenpäin?

Korkeakoulut käyvät säännöllistä vuoropuhelua Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa aloituspaikoistaan, opetuksen fokusoinneista, vaikuttavuudesta ja – totta kai – rahasta. Kulttuurialan koulutus on aina haastavaa, koska se on kallista eikä sen vaikuttavuutta edelleenkään ymmärretä riittävästi, vaikka yliopistot tuottavat siitä merkittäviä tutkimustuloksia koko ajan. Uusi asia on se, että duaalimallin venyttämistä tai sen luovaa tulkintaa tapahtuu eri puolilla Suomea. On tärkeää, että koulutus kehittyy ja taloudellisen tilanteen kiristyessä samalla analysoidaan esim. se, ettei opetuksen sijaan makseta seinistä. Myös synergiaedut tulee katsoa tarkoin. Korkeakoulut ovat virittäneet järkevästi myös yhteistyötä toisen asteen kanssa.

Suomessa koulutusajat ovat pitkiä. Samalla on kuitenkin huomattava, että ne tuottavat maailmallakin arvostettua osaamista. Suomalaista työtä arvostetaan ja sen myötä on niin musiikki- kuin tanssialan osaajia noussut maailmanmaineeseen. Päättäjät haluavat, että yliopistoissa koulutusmalli olisi 3 + 2 vuotta eli kandidaatin tutkintoon 3 vuotta ja maisteriopintoihin 2 vuotta. Taidealalla kandidaatintutkintoon tuo aika on kovin lyhyt. Ammattikorkeakoulussa perustutkinnon koulutusaika on 4 vuotta ja ylemmän amk-tutkinnon 1 vuosi. Ylemmälle tutkinnolle soisi toisen vuoden vielä lisää, mutta sitä ei voi ottaa pois perustutkintoajasta.

Taidealat ovat oiva esimerkki siitä, ettei ns. siltaopintoja amk-tutkinnosta yliopistolliseen maisterivaiheeseen tarvita, vaan opiskelijat voivat jatkaa suoraan eteenpäin. Opintoihin hakeudutaan valintakokeiden kautta ja siinä mitataan hakijan osaaminen. Myös musiikkikasvatuksen opinnoissa on menossa yhteistyötä yliopistojen kanssa. Näin mahdollistetaan se, että opiskelija tekee molemmat tutkinnot ja saa siten laaja-alaisen osaamisen. Tämä varmasti auttaa häntä tulevaisuudessa työllistymään.

Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi keventää valintakokeita. Käyttöön toivotaan enemmän tekniikkaa ja poisjätettävien toivelistalla ovat mm. soveltuvuuskokeet ja haastattelut. Valintakokeiden kustannukset korkeakoululle voivat euromääräisesti olla suuretkin, mutta kaikki ovat varmasti yksimielisiä siitä, ettei taidealalle voida ottaa opiskelijoita ilman ammattimaisesti toteutettuja valintakokeita. Niiden toteutustapaa ja sisältöä kehitetään varmasti vuosittain, mutta esim. ylioppilastutkinnon arvosanat eivät välttämättä kerro onko hakijasta muusikoksi. Samalla tulee vielä varmistaa, etteivät uudistukset poista ammatillista väylää tulevilta mahdollisuuksia päästä jatko-opintoihin.

Tulevaisuuden ammattilaiset pajassa FiSME:n mukapäivillä 2015.

Maailma muuttuu hyvin nopeasti ja sitä pitää pohtia korkeakoulujen opintojen sisällöissä erittäin tarkasti. Opetussuunnitelmien tulee sisältää yhä enemmän valinnaisuutta, yrittäjyyttä, teknologian hallintaa, uudenlaista pedagogiaa – unohtamatta laaja-alaista oman substanssin osaamista. Onko meillä vielä aavistustakaan siitä, millaisiin tehtäviin opiskelijamme valmistuvat tai mitä heiltä odotetaan työssään? Kaikkeen ei peruskoulutus voikaan vastata, vaan siihen tarvitaan koko työuran kestävää mahdollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen. Tähän tarpeeseen korkeakoulut pyrkivätkin vastaamaan palvelutoiminnallaan ja hankkeillaan.

Erilaisia malleja yhteistyölle

Jyväskylän ammattiopiston, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välille on luotu jo vuosia sitten ns. Suomalainen musiikkikampus. Siinä opintoja on voinut ottaa ristiin näistä kaikista kolmesta oppilaitoksesta. Fyysisestikin oppilaitokset ovat lähellä toisiaan, joten yhteinen toiminta on sekä järkevää että taloudellista. Toimintamuotoa kutsutaan osaamiskeskittymäksi ja sellainen se varmasti käytännössä onkin.

Oulun ammattikorkeakoulun kulttuurin yksikkö muuttanee vuoden 2019 aikana monen muun yksikön kanssa samalle kampukselle Oulun yliopiston kanssa. Näin tilakapasiteettia saadaan parempaan käyttöön. Päätös on tehty vuoden 2016 loppupuolella, joten sen tuomista eduista tai haitoista ei vielä ole tarkempaa tietoa.

Metropolian vamuka-opiskelijoiden yhtye esiintymässä

Helsingissä toimivatkin sitten maan suurimmat eli Metropolia ammattikorkeakoulu ja Helsingin yliopisto, lisäksi vielä Hanken, Aalto- ja Taideyliopisto. Ammattikorkeakoulun sisäisistä uudistuksista suurin musiikkia koskeva on se, että koko musiikin koulutus keskitetään Arabian kampukselle vuonna 2017. Näin ollen sekä klassinen että popjazz-koulutus ovat samassa paikassa. Alueen korkeakouluilla on runsaasti yhteisiä hankkeita.

Länsirannikolla toimiva Centria ammattikorkeakoulun tarjonta jakautuu klassiseen, popjazz- ja kansanmusiikkiin. Se tekee yhteistyötä vahvasti alueen muusikoiden ja yhtyeiden kanssa, mutta myös muiden ammattikorkeakoulujen (kuten OAMK ja Novia).

Novia ammattikorkeakoulussa voi opiskella tutkinnon suomen- tai ruotsinkielellä. Musiikin kampus sijaitsee Pietarsaaressa. Vaasassa Novia ammattikorkeakoulu tekee vahvaa yhteistyötä yliopiston kanssa tekniikan koulutuksessa. Sen tutkinnosta voi suorittaa jo yli puolet toisessa oppilaitoksessa. Pietarsaaren kampuksella toimivat myös kuvataiteen, muotoilun ja valokuvauksen koulutukset. Lisäksi ammattikorkeakoulu tekee yhteistyötä mm. Åbo Akademin kanssa. Koulutuksen yksi vahvuusala on barokkimusiikki.

Savonia ammattikorkeakoulun Musiikki ja Tanssi -yksikkö sijaitsee fyysisestikin keskellä osaamiskeskittymää eli samassa rakennuksessa ovat Kuopion konservatorio ja Sibelius-Akatemian Kuopion osasto. Kaikilla kolmella oppilaitoksella on yhteisiä produktiota ja opettajayhteistyötä.

Turun ammattikorkeakoulun musiikin koulutus on osa Taideakatemiaa, jolla opiskelevat myös esittävän taiteen, kuvataiteen ja media-alan opiskelijat. Heillä on yhteisiä projekteja ja TKI-hankkeita muiden toimijoiden kanssa. Yksi laaja-alainen projekti on Taiku-sydän, jossa on mukana mm. kaupunkeja ja Savonia-ammattikorkeakoulu. Hankkeen myötä on syntymässä alueellinen taiteen hyvinvointivaikutusten verkosto.

Tampere3

Sitten on vielä Tampere3, jossa ovat mukana Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. T3:ssa on tarkoitus yhdistää kaksi yliopistoa, jotka sitten tulevat omistamaan ammattikorkeakoulun. Hanke on mittava ja sitä mainostetaan tulevaisuuden korkeakouluna, jossa opiskelijalle annetaan mahdollisuuksia luoda joustavia opintopolkuja hyödyntäen laajaa opetustarjontaa. Jo tällä hetkellä toimii ns. ristiinopiskelu, jossa opiskelijat voivat ottaa eri oppilaitosten opintojaksoja osaksi omaa tutkintoaan. Aikataulullisesti yliopistojen pitäisi aloittaa yhdessä vuoden 2019 alusta ja ammattikorkeakoulun tulla sitten niiden omistamaksi vuoden kuluessa. Hanke on herättänyt paljon kysymyksiä ja tuonut vielä vähän vastauksia. Ainakin tässä vaiheessa on sanottu, että ammattikorkeakoulun tutkintoihin tulee edelleen oma hakunsa ja nimikkeet säilyvät.

Tampere3:ssa on tarkoitus yhdistää nykyisten oppilaitosten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintansa, jolloin erityisesti rajapinnoilta löytyy varmasti jotain uutta. Voimien yhdistämisestä on jo nyt musiikkiakin koskevaa konkretiaa eli näiden oppilaitosten ääneen liittyvät alueet ovat löytämässä toisensa. Ääneen jotenkin liittyviä koulutuksia ovat mm. musiikkipedagogia, esittävä säveltaide, musiikkiteatteri, säveltäminen, vokologia, logopedia, signaalinkäsittely, akustiikka, musiikin tutkimus, äänimaisematutkimus, terveys- ja hyvinvointi. Tuloksena on tähän mennessä yksi seminaari, jossa esittelimme tutkimuksia, loimme kontakteja ja pohdimme tulevia yhteistyökohteita. Tähän ei tarvittu yhteistä oppilaitosta, mutta samalla pohdimme, miksi tätä ei tehty aiemmin?

Taidealat mukana kehittämisessä

Musiikkikasvatuksen opiskelijoita Oulun yliopistosta

Kentällä tapahtuu siis koko ajan ja selvää on, että yhteistyö on sekä voimaa että välttämätöntä. Nyt vaan pitäisi huolehtia, että koko ketju varhaisiän musiikki- ja tanssikasvatuksesta yliopistoon on kunnossa. Jos joku sen lenkeistä ei toimi, se rampauttaa kaikkia. Lisäksi mielestäni pätee edelleen sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Taidealat eivät voi jäädä ulkopuolelle kehittämisestä, vaikka joskus asia tuntuu kovin irralliselta oman työn keskiöön verrattaessa. Näistä kontakteista ja mukanaolosta on varmasti hyötyä jatkossa. Hyvä esimerkki ammattikorkeakoulujen yhteisponnistuksesta, jossa aidosti teimme yhdessä kehittämistyötä, on yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus. Se alkaa osassa amkeja syksyllä 2017 ja osassa vuoden 2018 alussa. Kaikilla on jotain yhteistä, mutta myös omaa profiilia.

Onko tulevaisuudessa sitten korkeakoulujen duaalimalli vai jokin muu, vaatisi varmaan kristallipallon näiden pohdintojen sijaan.

Mirja Kopra
lehtori, musiikkipedagogiikka, Tampereen ammattikorkeakoulu
OAJ:n opettajakoulutustyöryhmän ja koulutuspoliittisen toimikunnan jäsen